Tämä kulunut vuosi on ollut rankka terveyden ja koronan kanssa taistellessa ja se on tuonut mukanaan monia jättiläismäisiä haasteita, mutta myös jokusen riemuntäyteisen hetken joilla on selätetty seuraava haasteellinen kohta.

Viime joulun vietin sairaalassa kahdeksan kuukautta kehoani riepotelleen ruusuinfektion johdosta. Tammikuussa palasin kotiin pariksi viikoksi, palatakseni sairaalaan vatsalaukun pienennysleikkausta varten. Operaatio onnistui pikku mutkilla ja kotiin pääsin helmikuun puolessa välissä.

Alkoi uuden opettelu, ei ainoastaa 1,5 dl:n mahalaukun ja sen seurauksien kanssa, vaan koko fysiikka oli sekaisin jatkuvien ruusu-infektioiden johdosta. Menetin liikuntakyvyn ja lihakset kadotti toimintakyvyn. Samaa aikaan Korona lamautti kaiken kuntoutustoiminnan seurauksella että itsekseni yritin tehdä minkä pystyin, mieheni ylläpitäessä huushollia ja firmaa. Lisäksi lymfahoitoa en saanut eli olin aikamoisessa jumissa.

Vihdoin saimme puhutuksi lymfahoidon viikottain ja lopulta kahdesti viikossa,kiitos Nadine, ja lopulta hidas kuntoutuminen pääsi alkamaan. Muutaman kädenväännön, odottelun, valittelun ja sitkeetäkin sitkeämmän puurtamisen jälkeen hidasta edistymistä alkoi olla havaittavissa. Käänteentekevimmät muutokset kuntoutumisen tiellä olivat Korona-sääntöjen huippupujottelun tulokset, eli pari ystävien vierailua pyyteettömästi meitä tässä erikoisessa tilanteessa auttaen. Kiitos Titti, Timppa ja Piivi sekä saksalaiset ystävämme ja kylänmiehet.

Ja juuri kun alkoi vaikuttamaan siltä että tästä noustaan vielä, oli edessämme vielä yksi koettelemus, josta en tämän enempää kirjoittele. Mutta taas tarvittiin lisäapua. Virallisten tahojen ollessa ylityöllistettyjä koronan takia käännyimme jälleen kerran ystäviemme puoleen. Akuuttiapua löytyi Sabinelta ja Markukselta sekä naapuri Sandrolta ja mikä tärkeintä Fuldasta Satu kaasutti avukseni vaiheessa joka tuntui pahimmalta painajaiselta. Ja sitten Saksa laitettiin kiinni. Vain työmatkat sallitaan ja tärkeimmät, kuten ruokakaupat, apteekit, lääkärit jne. ovat auki tiukoin rajoituksin. Olo oli sekava ja hämmentynyt tuon kaiken keskellä.

Mutta tähän on tultu. Tilanne helpotti 23.12. ja joulu saapui kuin saapuikin Erbeen Sadun, Sabinen, Ferdinantin, Heinrichin ja Sandron avulla! Tämä on ollut pitkä, kivulias ja ajoittain epätoivoinenkin aika. Tuntuu kuin olisin elänyt jonkun toisen elämää tuon 3.05.19-25.12.20 välisen ajan. 20 kitkerää kuukautta mutta nyt edessä päin siintää valoisampia aikoja.

Tämän koettelemusajan jälkeen etsimättä mieleen nousee monia kiitollisuuden aiheita, mutta se tärkein…. Me ollaan elossa, pikkasen ja vähän enemmänkin nilkutellen, mutta kiinni elämän syrjässä kuitenkin, vahvasti. Täältä tullaan elämä!

Kun elämä tuli ja yllätti kesällä 2013 en tiennyt, arvannut enkä edes uskaltanut miettiä mitä tästä oikein seuraa. Ensimmäinen vuosi täällä saksassa meni tottakai huumassa, mutta nukuin myös todella paljon. Nukuin pois univelkoja, stressiä, kauhua, itkua, ikävää, pelkoa, pettymyksiä, suuttumusta ja ihan vain tavallista unen tarvetta. Vuoden kuluttua alkoi yöunen tarpeeni tasaantumaan ja ajattelin että nyt se on sitten käsitelty, edellinen elämä, pettymykset, epäoikeudenmukaisuudet ja muut. Mutta eihän se niin ollut.

Nukuin hyvin ja täyteläisesti mutta en nähnyt unia kuin harvakseltaan ja niistäkin muistin vain pieniä tunnelmakuvia. No, kerrankos sitä unia ei muista ajattelin, mutta samalla ihmettelin että mitä kulloinkin muistamani tunne tarkoitti. Miksi itken unissani ja herään silmät märkänä? Miksi tappelen vastaan hirviöitä, entä mitä tarkoittaa ne oudot välähdykset vanhoista työkuvioista? Olenhan onnellinen, rento ja rauhallinen, mutta annoin asian olla ja alitajunnan tehdä sen mitä sen tehtävä on.        (Kuva lainattu Facebookista)

Kolmannen vuoden aikana, eli viime syksynä aloin muistaa näkemiäni unia. Toistuvasti niissä seikkailivat entinen työympäristöni ja esimiehiäni vuosien varrelta. Esimiesteni roolit olivat vain ihan sekaisin ja unissani he esittäytyivät milloin minkäkinlaisissa rooleissa. Tajusin edelleen käyväni läpi niitä kaikkia ”ruuhkavuosiani”, jolloin työtä tehtiin jatkuvalla syötöllä, taisteltiin asioiden puolesta joihin ajoittain oma uskokaan ei yltänyt, mutta uskollisuus työnantajalle oli vahva ja sai aikaan sen että kynttilä alkoi palaa kummastakin päästä.

Viimeisimmät uneni ovat olleet täynnä entisiä työtovereitani, esimiehiäni, yhteistyökumppaneita ja asiakkaita, ja unien fiilis on ollut hymyilevä, kiva ja täynnä hassuja seikkailua. Yöstä toiseen seikkailen teidän kaikkien entisen elämäni ihmisten kanssa milloin missäkin. Sannan kanssa käytiin muutama yö sitten sirkuksessa ja viime yönä seikkailin Urven ja Jarmon perheiden kanssa pitkin Kallion katuja. Aamulla heräsin hymy huulillani naurun kera, kun muistelin mitä unissani olikaan tapahtunut. Nyt uneni ovat valoisia, raikkaita ja täynnä iloa sekä naurua.

Niinpä nyt uskallan vihdoin sanoa sen ääneen. Kesäkuussa 2013, olin muutaman millin päässä burnoutista. Olin henkisesti ja fyysisesti todella huonossa kunnossa ja voin monella tapaa huonosti. Hakkasin päätäni seinään, niin ammatillisesti kuin yksityishenkilönäkin ja vain sitkeys piti minut pystyssä. Työkuntoani koeteltiin henkisesti julmalla tavalla ja avuksi kävin työpsykologin vastaanotollakin juttelemassa ja peilaamassa ajatuksiani siitä mitä oikein tapahtuu, on tapahtunut, tulee tapahtumaan.

Keikuin jollain käsittämättömällä tavalla sillä veitsenterällä joka oli eteeni kasvanut. Varmaan olin itse ollut osa sen kasvattamista, mutta nyt jälkeenpäin asiaa tarkastellen, koin myös paljon kohtuuttomuuksia ja lisäksi tämä herkkyyteni aistia ja tuntea ei enää vain istunut nyky-työelämän vauhdikkaaseen menoon.

Jokainen kokee asioita omalla tavallaan, oman kokemusmaailmansa kautta ja vaikka kuvittelin jo tuossa vaiheessa olleeni ”kaiken nähnyt ja kokenut”, ei niin ollutkaan ja se vahvuus joka oli kantanut minut läpi vastoinkäymisten, loppui.

Mutta elämä kantaa ja minun onneni oli ja on rakkaus. Se antoi voimaa ja uskallusta repäistä itseni irti siitä, joka sairastutti minua koko ajan enemmän. Uskalsin astua ulos siitä oravanpyörästä ja hullumyllystä joksi koin työni silloin.

Minulla se koko pakka meni sitten uusiksi, maa vaihtui, tuli uudet tuulet ja kuviot ja en voisi olla tyytyväisempi. Ilman kaikkea kokemaani ”kurjuutta”, en olisi ollut valmis lähtemään tälle polulle jonka elämä eteeni asetti.

Kiitos Kohtaloni, vaikka olisi sen vähän vähemmällä "kidutuksella" voinut hoitaa.

Jälkikirjoitus:

Kun v. 1992 kaaduin jäisellä kadulla, murtaen oikean käteni pahasti, jäi elämästäni iso osa taakse kun lopetin kuoron. Jälkeenpäin olen todennut että kaipaan edelleekin laulamista ja ennenkaikkea laulamista äänissä. Mutta en tippaakaan kaipaa sitä yhdistyselämää sen kaiken ympärillä, johon aina hukun ja kadotan itseni, uuvuksiin asti.

Nyt jätettyäni tstotyön sekä graafisen- ja projektisuunnitelun taakseni on pakko todeta samoin. Kaipaan edelleenkin valtavasti sitä itse työtä. Niitä ihania kirjojen ja julkaisujen taittoja, esityskaavioiden ja diojen sekä  esitteiden tekoa, kuvien etsintää, graafisten ratkaisujen etsimistä ja löytämistä, sitä hullua luovuutta joka aina välillä päästettiin irti tiukkojen ohjeiden hallisemassa yritysmaailmassa. Mutta mulla EI ole ikävä avokonttoria, eikä sen hälinää ja sähläystä, sekä jatkuvien YT-neuvottelujen henkisesti vaurioittamaan elämää, kun tuntuu ettei mikään riitä.

Pitäskö mun vihdoinkin siis tajuta, että sosiaalinen erakko sisälläni ei taivu kaikkeen, vaikka kuinka niin tahtoisin.

31. 8.2015 
Se Kuningatarmainen tunne, kun isäntä pyytää remppamiestä siirtymään hetkeksi, että frau pääsee "pissille" :) ..... elikkä meillä eletään viimeisiä suihkuttomia päiviä. Lattialaatat on viritelty ja väliaine levitelty. Kiitos Eero!

Muuten on ollut aika rauhasa päivä, aamupäivästä vesijumppa joka tuntuikin kumman tehokkaalta, eli alkaako sitä vanha kehonmuisti oppimaan taas miten vedessä liikutaan että siitä saisi kaiken mahdollisen hyödyn, kuntoilun kannalta.

1. 9.2015
Jos joku tietää kuinka löytää ne kadonneet rekisterikilvet tai vaihtoehtoisesti muuttua rekisteriotteen tekniseksi osaksi, niin tänne tietoa ja vähän äkäseen...... miten ihmeessä mä voisin tietää mitkä nurkissa lojunneista rekisterikilvistä on ne tärkeät ja jotka jostain kumman syystä ei ole kiinni kulkupelissä.

Liikuvina osina yhtälössä on lisäksi kaksi huushollia, molemmat täynnä tavaraa +marraskuinen (ei niin järjestelmällinen) pikamuutto eli ne samperin kilvet voi olla missä tahansa. :(

Ei siis mikään helppo aamu :(

..............
1. 9.2015
Rakkautta on.... kun isäntä menee puolen tunnin sisään, toisen kerran kauppaan, vain ostaakseen fraun lempparijuomaa <3 ..... ja tultuaan tekee siitä paukun.... pyytämättä. <3

Eli täällä taas eletään parisuhteen laatuaikaa Manuelan antaman lymfahoidon jälkeisissä tunnelmissa.... sillä tytöllä on tod. ns. "parantavat kädet" :)

Ei mulla muuta :)

...... Ei se ihan onnistunut, vaikka suunnitelma oli hyvä...... mutta isäntä toi ohikulkumatkallaan muovikassillisen sieniä, joten niiden kanssa sitä mukavasti meni tovi jos toinenkin smilehymiö No, tiedetäänpähän mitä illalla syödään, nam nam.

4. 9.2015 
Tästä tulikin sellainen kirjallisten hommien ja asioiden hoitopäivä. Putki- ja sähkömiesten käynnit saatiin sovittua, puu- ja laskulistat päivitettyä sekä vähän omiaankin kirjoiteltua. Siinä sivussa hoitui pyykit ja astiat sekä jokunen suuren huolen täyttämä hetkikin.

Kurjinta ulkosuomalaisuudessa on se, että kun kotimaassa tapahtuu läheisille jotain, on auttamatta liian kaukana pystyäkseen muuta kuin aiheuttamaan itselleen sydämentykytyksiä yrittäessään keksiä keinoja miten auttaa, tietäen että ei mitenkään.

Onneksi asioilla on taipumus hoitua joten voin hengähtää ja siirtää tämän suuren huolen kansioon "Ainainen rutina". Elämä on.

***Pahoittelen päivityksen personoimattomuutta, se on tehty asianosaisten omasta tahdosta, koskien some-näkyvyyttä.***

5. 9.2015 
Pihalla pörrää pyöräkuormaaja (olikohan se oikea nimi?!?!?) ja mä valmistelen lettutaikinaa, eli pihatalkoot vol 2. on meneillään. Ensin tietty piti raivata tila, johon sora levitetään, joten ahkerat Fuldalaiset tuli taas apuun. Hyvä tuohon on nyt saada terdelle pysyvä paikka :)                        Alkutilannetta karseimmillaan.
Tuskin maltan odottaa :)

​--------

Pihatalkoot vol. 2 etenee loistavasti. Terde asennettu paikoilleen ja parkkiksen sekä pihan sepeli tasoitettu mukavaksi kävellä..... kiitos Satu ja Mario!  On siinä naapurin Hildegardilla ihmettelemistä ;)

Tästä lähdettiin liikkeelle, kun kaikki kamat oli kärrätty poisYlimääräiset ruohot yms. kadotettu.

....ja pihatalkoolaisia odottaa kuumat, 
höyryävät lettuset :D

---

6. 9.2015 

Pyhäaamun rauhaa Erbenhausenin tapaan...
-Hertta jatkaa yöunia samassa paikassa missä koko yön tuhisi.
-Isäntä lähti metsään puita hakemaan, tänään olisi vuorossa ns. omien puiden hakua.
-Vieraat jatkavat yöuniaan yläkerrassa
-Manu istuu varpaitteni päällä ja odottaa koska äksöni alkaa

Aamutoimien jälkeen hengähdän hetken sohvanmutkassa ja ehkä katselen osan Dowton Abbeyta, ilman tekstityksiä. Kielikylpyä siis luvassa ;)

Oikein ihanaa sunnuntaita kaikille toivottaa pilvinen, tuulinen ja +8 asteinen Erbenhausen.

PS: niin ja Piksu tietty seikkailee ulkoa, saalistuspuuhissa olettaisin <3

---

7. 9.2015 
Putkimiehet on täällä!!!! Iso pitkä, liki kaks metrinen korsto, ja pienempi vikkeläjalkainen apupoika :)   Kuin sarjakuvasta ja just niinkuin sovittiin, siis mä oon vaikuttunut. Yleensähän nää sovitut aikataulut on täällä pikkasen joustava käsite, mutta tänään siis alkaa kkh:n ja sauna-kylppärin viemäröinnin teko. JIPIIII!!!!!!

........Tais olla ennenaikaista mun riemuni..... hääräsin hetken makkarissa ja sillä aikaa miehet ja auto katosi kuin savuna ilmaan.... ehkä jatkuu huomenna.

........ Tääl on kohta putkimiesten invaasio.... Heimin autoja on jo kaksi pihalla :) :) :) ... miesten lukumäärästä ei ole ihan selvyyttä, 2-4, olettaisin. Jännää kun jotain tapahtuu (...endlich!!!)

---

8. 9.2015 
Tän aamun eka kysymys kuului pimeässä makuuhuoneessa..... "Mitenkä päin ne pitäis ne KKH:n lattialaudat laittaa?" Halooo!!!! J Olikohan isäntä vielä unessa vai ihan tosissaan? Mä totesin vain että en mä tiedä, kunhan lattia ei notku mun painon alla :D johon vastaus kuului että laitetaan #######?#?ja? (en saanut selvää mitä, mut kai niitä jonkinlaisia tukipuita) riittävän tiheesti.

Eli remppa etenee omaa rauhallista tahtiaan. Putkimiehet totesi lähtiessään, että ei nyt sitten ole ainakaan heistä kiinni joulusauna. Isäntä kun oli kertonut mun haaveesta että "jouluksi saunaan" :) Viemäröinti on siis valmis! Vesiputket paikoillaan..... vielä saunan ilmanottoaukko ja jotain muuta pientä....sitten päästään yhdistelemään ja lattiavaluja tekemään.

Malta levoton mieli, malta...... kyllä tää tästä. Jos huomenna vaikka lähtis shoppailemaan lisää tarvikkeita, noin niinku motivaattoriksi rempan toteuttajille ;)

---

8. 9.2015 
Kehtaako tätä kertoakkaan...... no elämä ei ole pelkillä ruusuilla tanssimista, joten täältä pesee...... tai siis ..... tosiasia on että mä en pese kissojemme hampaita. Seurauksella että Hertta, jolla on huonot hammasgeenit jo isänsä Armaksen ranskalaiselta puolelta, on kipuloinut hampaitteinsa kanssa. Lisäksi Hertta ei ole kuin kerran elämässään käynyt eläinlääkärissä, ja muutenkin on vaikea kiinniotettava, joten ei ole pidetty kiirettä, joka oli VIRHE!!!!

Tänään Hertta ahdettiin raivoisan tappelun ja käsissäni muistoina olevien veristen kynnen jälkien jälkeen, kuljetuskoppaan ja kohti Mikaelin eläinlääkäriasemaa. Siellä Hertta nukutettiin ja suu katsastettiin, seurauksella että sieltä poistettiin 12 hammasta!!!!! vain kulmahampaan jätettiin jäljelle..... :´(

Nyt Hertta parantelee vointiaan perintösenkkini alla ja mamman sydän on syrjällään. Paraneeko suhteemme tästä julmasta toimenpiteestä enää entiselle tasolle??? Antaako Hertta anteeksi?? ja miljoona muuta kysymystä. No, neidille pistettiin kahden viikon kestopenisiliini ja homman pitäisi olla sillä selvä.....mamman sydämen palautumisesta normaaliuomiin tämän huolen ja murheen jälkeen, ei ollut mitään puhetta. Voih! Oih! :(

Kuvassa Herttainen Hertta ennen toimenpiteitä ja julmia koppaan sulkemisia.

---

11. 9.2015 
Viime päivät tässä on mennyt huolesta toipuessa ja normiarkea pyörittäessä.

Hertta voi päivä päivältä paremmin. Ruokahalu on lisääntynyt ja ulkoilu samoin. Penisiliini on pistänyt mahan löysäksi, mutta tarkkaillaan tilannetta. Muuten neito on pirteä ja paljon terveemmän oloinen kun aiemmin. Olen helpottunut.

Keskiviikkona käsittelin viikonloppuna kerätyt luumut kivettömiksi. Osan pistin pakkaseen ja lopuista tein piimäpiirakkaan, johon ne sopivat oikein mainiosti.
Torstaina hoidin lakanapyykin ajantasalle ja tänään olisi sitten mankeloinnin vuoro. Vielä mulla ei ole kunnon liinavaatekaappeja, joten säilytys on se ongelma, mutta kunhan tuo KKH tuosta valmistuu on tämäkin kipukohta vain ikävä muisto ajalta "jolloin remonttia tehtiin".

Edessä olisi taas touhukas viikonloppu Fuldalaisten kanssa, katsotaan mitä kaikkea saammekaan aikaseksi :)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

---

11. 9.2015 
Mikä kumma mussa oikein viiraa ja on vialla..... siis kun alan siivoomaan/ järjestelemään paikkoja, saan aina ensin aikaseksi jumaLATtoman sotkun ja siivon, josta ei selviä muuta kun suursiivouksella. Näin tässä kävi tänäänkin :) 

Think Positiv! Taas löyty laatikoista muutama kadonnut ihanuus, kuten mm. kainalokarvojen ajovälineet, joita olenkin kaivannut vesijumpassa. Siellä kun olen kokenut olevani kuin entisen Itä-Saksan urheilijaneitokainen, rehottavine kainaloineni. Tänään on sauna ja karvat lähtee pois :) 

Se oli ihan kutakuinkin siisti pino muuttolaatikoita, eikö?

Ja nyt koko tupa/olkkari on kaaoksen vallassa. OMG!!! :´(

---

11. 9.2015 
Meidän toipilas nauttii elämästään jälleen ja ulkoilee mielensä kyllyydestä.

<3 

---

12. 9.2015
Väliaikatietoja: Tuvan kamakasasta n. 60 % siirretty (toivottavasti) lopullisille paikoilleen. Loput odottaa KKH:n valmistumista.

Ja sillä samalla innolla raivasin keittiön ja siistin pikkukylppärin (josko sinne lähipäivinä saisin ihan sisustusta suunnitella, Eerolla kun on ollut metsähommii sen verran ahkeraan ettei oo ehtinyt viimeistellä hommia).

Päivän agendalla on lihakeiton ja pannarin tekoa sekä liinavaate-kasan järjestelyä. Huh huh, ei nää hommat tekemällä lopu.…

........

Ai niin ja onhan mulla tuo pieni sivuprojektikin ;)

Kamakasa reilusti puoliintui. Taustalla näkyy järkyttävä liinavaatekasat. Mankelointia, viikkausta ja sijoituspaikan etsintää siis luvassa.

Pikkuinen sivuprojekti eli näistä neliöistä on tulossa sohvanpäällys istuinosaan, tässä on jo 60 neliötä eli kahden sohvatyynyn verran. Noin 120 vielä puuttuu :D Mutta saanpahan kaikki jämälangat käytettyä.

---

14. 9.2015 
Siinä se viikonloppu taas hurahti, pikkasen remppaa edistettiin ja sadonkorjuuta harrastettiin. Nyt keittiössä odottaa kasapäin omenoita kuivaamista, mutta ennen sitä hommaa käväsen vesijumpassa kera uuden saksalaisen ystäväni Agneksen. :D 

Mutta ehdittiin me pikkasen suunnitella sisustuksiakin. Tällainen ihanuus .... ehkä, mahdollisesti, jos ja kun ...... tulisi meidän pikkukylppäriin. 

On siis aika päivittää aarrekarttaa ;)

Ja tässä päivitetty aarrekartta, edellinen oli huhtikuulta ja toteutuneet olivat jo kuivari ja telkkari :)  

Näin ne unelmat toteutuu, pikkuhiljaa <3

---

14. 9.2015 
Tänään, noin tunnin jumalattoman ukkosen, salamoinnin ja sateen jälkeen, kun saunasta ulos tulimme, meitä ilahdutettiin tällaisella kolmen Regenbogenin näkymällä <3

....Elämää, elämää. Elämää, elämää on tämäkin. Elämää, elämää.....<3 

---

16. 9.2015 
Aamun ahkeruus purkautui tänään parsimis-yrityksenä :) 

Taustaa: Olen tehnyt sukkia ja tossuja talon "varastoista" löytyneistä vanhoista langoista ja ovat ilmeisesti olleet sen verran heikkoa tavaraa että nyt sitten parsittavaa piisaa. Mutta hyvähän se on muistella "Kässyn" oppeja ja palauttaa mieleen alkeita parsimisen jalosta taidosta.

Tässä pari epätoivoista yritelmää teemalla "Ainakin reikä katoaa, ulkonäöstä viis" :D 

---

16. 9.2015
Tuossa taannoin, rysähti pihaamme nuorimies autoineen ja pysähtyi vasta kahden betoni-aita-pylvään jälkeen ison kuusen taltuttamana. Meidän osalta vauriot olivat aita, aitapylväät ja tuo kuusi, joka sai kylkeensä ikävän jäljen.

Nyt on sitten vastapuolen vakuutusyhtiölle kerätty tarjouksia niin aidan kuin kuusenkin korjaamiseksi. Suurin yllätys oli kun puutarhuri esitti meille 50 €:n laskun tarjouksen tekemisestä. Onkohan tämä joku uusi tapa rahoittaa toimistotyötä vai ainoastaan saksalaista byrokratiaa puhtaimmillaan?

Pikkasen närkästyneinä lähetimme laskun suoraan vakuutusyhtiöön, joka siis tuon tarjouksen alunperin pyysi meidät hankkimaan. Katsotaan miten tässä käy.

---

17. .92015
Onpas ollut ahkera alkuviikko. Maanantaina vesijumppa, tiistaina lymfahoito ja eilen keskiviikkona käytiin Sabinen kanssa uimassa. Kyllä nyt on kuntoa hoidettu tämän viikon tarpeisiin, muutenhan sitä joutuu ylikuntoon :) 
Parhaillaan pihaan kaarsi Heimin poikien auto eli tulivat viimeistelemään viemäröintejä ja vetämään vedet myös yläkerran veskiin. Sen jälkeen päästään lattioita tekemään, jipiiiii :) 

Sillä aikaa mä olen tutustunut kaakeleiden maalauksen ihmeelliseen maailmaan, joten ehkä sittenkin ne karsean vaalenpunaiset kaakelit saadaan kadotettua pikkukylppäristämme.

http://www.bauhaus.info/…/…/fliesen-und-badkeramik-lackieren
Katsotaan mitä oikein saan aikaseksi, pohjatyö on ainakin nyt tehty, eli tutkittu vaihtoehtoja :D

---

 17. 9.2015 

Täällä päivä on jo puolessa ja ahkerana ollaan oltu :)  Kuivariin lohkottiin syksyn satoa ja lohkomis-jäännöksistä tekaisin omena-piirakan, josta nautittiin maistiaiset heti tuoreeltaan kahvikupposen kera :)

---

18. 9.2015 

Tänään on lisää kuivattu omenoita (niistä muuten tulee tosi makoisia) ja lisäksi tarkistettiin tulevan kkh:n mitat ja pääsin "sisustussuunnitelun pariin", jälleen kerran :) 

Ja tässä isännän antamat mitat, nehän ei voi olla väärässä, joten miten ihmeessä huoneen päätyjen mitoissa on huimat 12:n sentin mittaero?  No, se on sitä vanhan talon ekstotiikkaa :D

Tämä olisi se lopullinen sisustus.

Huoneen toinen pääty toimii kodinhoitohuoneena ja toinen saunan vilvottelu-/ vaatteiden vaihtotilana.

Mutta ensin huone saa kunnian toimia vierashuoneena ...... tänne kun odotetaan
<3 <3 <3 rakkaita vieraita <3 <3 <3 lokakuun lopulla.

---

19. 9.2015 

Me oltiin Sadun kanssa jo etukäteen päätetty että hän ei pese ikkunoita (inhohomma nimittäin) mutta lupasi toimia mun assarina kun uudella, viime kevään suomenreissulta mukaan tarttuneella pesimellä homma hoidetaan.

Ja niinhän siinä kävi. Satu hääräsi kuin heikkopäinen, niinkuin kunnon assarin kuuluukin ja mä käyttelin konetta, niinkuin rauhallisen koneenkäyttäjän kuuluikin :D ja puhdasta tuli, kuten huomaatte. KIITOS assarille ja Timolle vehkeen hankinnasta!

Putipuhtaat ikkunat :) joka kodin ihanauus <3

Samaan aikaan isäntä hääräsi pikkukylppärissä ja tätä ette kyllä usko :) meillä on SUIHKU!!!! Me happy!

Uunissa valmistuu makaronilaatikko ja ehkä tästä sankkipelikin vielä saadaan aikaseksi, kiva päivä, vaikka jalat huutaakin hoosiannaa, selkä kantaattia ja käsivarret jotain vielä tuntematonta operettia...... mutta tietääpähän tehneensä jotain.

Dirty Devil tai joku muu paholaisvehje tuo on, mutta ah niin ihana ja lopulta yksinkertainenkin...... kunhan joku hepuli-Heidi malttaa lukea käyttöohjeet :D

---

21. 9.2015 
Viikonlopun saldo: 8 ikkunaa puhtaana, kissojen potat puhtaana, keittiön valaisin oikealla paikallaan pöydän päällä, keittiön lattian korjausta, neljä kuivarillista omenalohkoja valmiina purkeissaan (n. 2,5 litraa), kierrätystä, pykkäystä ja ruoanlaittoa sekä lettujen paistoa. Bonuksena yksi kaljan kastelema läppäri, joka temppuilee nyt mielenosoituksellisesti. Yritän tänään saada sen vietyä Rommelin atk-hemmon hoivaan, josko hän vielä saisi jotain pelastettua. Peukutuksia siis taas kaivataan.

Eli ihan tapahtumarikas vkonloppu oli :)Tänään agendalla olisi Agneksen haku, vesijumppa, Sadun vienti HDK:lle korjauksessa ollutta autoa hakemaan ja sitten sinne Rommelille sekä illalla saunaan. Ihan kiva päivä siis tulossa :) 

---

22. 9.2015 

TÄSSÄ SE ON! Jos pikkukylppäristä ei tuu Hello Kitty -maailmainen niin pöllöt kehiin sanoi emäntä :)  Värimaailmaa voisin vähän viritellä sopivampaan suuntaan tyyliin.....mut ensin pitää ne kaakelit maalata :) 
Oiskohan noihin jossain ohjetta?

...... Löytyhän se ohjekin...... ;) grinhymiö .... tai sitten ei, mutta voishan sitä jossain vaiheessa kokeilla ;)

http://www.croche.com.br/jogo-de-banheiro-corujas.../

---

Face julkaisee ajoittain vanhoja kuvia ja päivityksiä ja tuosta kuvata se ajatus sitten lähti....

22. 9.2015

Kuinka nopeasti asiat ja elämäntilanteet voivatkaan muuttua?

Muistan tämän kuvanottohetken kuin eilisen. Oli syksyn kaunen päivä 2012, takana pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, mutta mieli malttamaton tulevaisuuden suhteen.Vaan enpä sillon tiennyt että vuoden kuluttua kuvanotosta, asuisin saksassa, suunnittelisin häitä ja olisin umpirakastunut mieheen, jollaisesta vielä tuolloin en edes osannut unelmoida.

Näin vain kävi ja nyt syksyllä 2015 Piksu edelleen nauttii syksyn aurinkoisista päivistä, eläen todellista kissanelämää. Parveke on vaihtunut laajaksi reviiriksi ja ruokavaliota maustaa säännölliset hiiriateriat, jännittävien metsästysretkien kera.

Me molemmat laitettiin elämä uusiksi ja kahden vuoden vankalla kokemuksella emme voi muuta kuin kehrätä tyytyväisinä ;) *hurrrrhurrrrhurrrrr*

---

23.9.2015
Niinpähän se viikonloppuna kaljakasteen saanut läppärini päätyi taas Rommelin poikien hoiviin ja putsaukseen. Isäntä soitti sinne etukäteen ja mä itse henkilökohtaisesti kävin sen viemässä ja hauskuutin isä-Rommelia tällä tankero-taapero saksallani. Mutta hienosti me ymmärrettiin toisiamme elikkä "Nicht heute, aber morgen."..... tänään sitten jännätään onko morgen tänään vai kenties vasta huomenna :D 

Täällä nyt sitten yritän kirjoitella isännän pöytäkoneella, mutta eihän tämä sama ole kuin oma kapistus <3 

Eilinen oli normi-hoito päivä ja kodinhoidollisten toimien lisäksi vietimme Manun kaa aikaa kuvan osoittamalla tavalla. Neliöitä on valmiina jo 94 ;) ja lopullista määrää en tiedä, kuinka paljon niitä tarvitsen mutta epäilisin että liki kahtasataa se lähentelee.

Ai niin.....meidän suihku, suihkutangot ja -verhot on asennettu ja kokonaisuus koekäytetty isännän toimesta kun muutaman kymmenen litraa löpöä päätti hyökätä sen kimppuun kesken metsäkoneen tankkauksen. Ja hyvin toimii, siis suihku :D Mutta koska verhot ja kylppärin koko värimaailma on vielä ihan sekaisin, niin kuvia en vielä kehtaa laittaa näkösälle. Ehkä sitten kun kaakelit on maalattu, oikeanlaiset verhot hankittu jne. Mutta nyt mennään näillä ja pääasia on että homma pelittää.

Ja että voisin mainita jo ahkera tänään olleeni niin tuossa kuvassa todistusaineistoa tämän aamun kuivariin menevistä herkuista. KYLLÄ, meidän tontilla on ainakin kaksi päärynäpuuta ja täynnä satoa. Mutta niiden kypsyminen on vielä kesken, joten teen tällaisen koeluontoisen viritelmän ja katsotaan. 

---

23.9.2015· 
<3 ..... näin se vain on, tosin sitä "maailmanparannus" jutustelua ystävien kesken ei voita mikään ja sitä kaipaan :) ...... eli vieraat ovat edelleen tervetulleita ja syksyn kauniit päivät vuoristossa odottavat matkailijoita ihailemaan väriloistoaan.miltä kuivatut päärynät maistuukaan :) 

---

24.9.2015

Oltiinpas taas niin saksalaisia että :D ...... eli rynnättiin Aldiin het aamusta "angeboten" perässä. Täällä tarjoukset on hajasijoitettu viikon varelle ja tänään torstai-aamuna oli tarjouksessa kylppärikamaa...... ja siellähän me oltiin, parinkymmenen muun innokkaan kanssa, odottamassa ovien aukasua, jo ennen kahdeksaa.

Homma menee näin, kun ovet aukeaa, porukat ryntää vauhdilla kaupan keskiosaan, jossa nuo tarjoustuotteet yleensä sijaitsee ja näin tapahtui nytkin. Mutta me pohjoismaalaiset, jäyhät jököttäjät, oltiin kuitenkin sen verran kankeita moiseen käytökseen, joten tyynen rauhallisesti tultiin porukan perässä.

Pikkasen mun syke nousi kun huomasin erään miehen (ilmiselvästi joku hamstrari/putkiyrittäjä), kantavan
jo kassoille päin KAHTA pyyhepatteria, jota mekin oltiin tultu hakemaan.

Mutta haukan katseeni paikallisti heti missä nuo patterit on ja onnistuin (ihan ilman kyynärpäitä) tempaisemaan kiinni viimeiseen patteriin, jota tuossa Aldissa oli tarjolla. Huh huh! Lähellä oli, mutta voitto kotiin sano suomalainen :D 

Lisäksi, ihan ilman rytinää ja murtuneita raajoja, matkaamme tarttui niin hanasekoittaja kuin suihkukin, joten kaikki se mitä hakemaan sieltä lähdetiinkin. Näillä sitä päästään pitkälle kylppärisisustuksissa :) 

Mutta olipa sen verran jännä aamu, että nyt pitää rauhoittua hetki kahvikupin ja Hovimäen seurassa ja haaveilla hetkestä kun oma läppäri tulee kotiin.
Tschüß!

---

Paljon on tapahtunut sitten pääsiäisen, jolta viimeisin merkintäni löytyy. Ehkä joskus jaksan taistella tämän kankean blogi-ohjelman kanssa ja tehdä kunnolliset, kuvien kera olevat tarinat siitä mitä kaikkea onkaan tapahtunut, mutta suurimmat on kai olleet seuraavat:

Sairastamista:

Toukokuussa lähdimme suomeen lomalle, juhlimaan suvun nuoren ripillepääsyä ja suunnitelmissa oli tavata iso liuta ystäviä ja sukulaisia ja olla matkalla reilut kaksi viikkoa. Mutta toisin kävi.

Lähtiessämme, kattien ruokkijaksi tullut Osmo, ehti tartuttaa meihin ikävän viruksen, joka asuntoauton biosfäärissä neljän päivän ajomatkan aikana kehittyi oikein kunnon flunssaksi. Me yritettiin olla reippaita ja silti toteutettiin suunnitelmaa ja saatiin rippijuhlatkin juhlittua. Mutta sitten repesi.

Tauti paheni ja lopulta päädyimme Päijät-Hämeen keskussairaalaan Lahteen. Jamppa Teho-osastolle hengistyskoneeseen ja minä tarkkailuosastolle eristyshuoneeseen. Lopulta meillä diagnosoitiin erittäin ärhäkkää laatua oleva pneumokokki-bakteerin aiheuttama keuhkokuume. Siellä sitä sitten oltiin hyvässä hoidossa ja tietysti meikäläinen huolesta kaksinkerroin kun mies oli hengityskoneessa ja lääkäri keskusteli vain yhden yön etenemisestä kerrallaan. Tilanne oli vakava mutta vakaa......mitä se sitten tarkoittikaan. 

Lopulta kriisi selätettiin, mut saatiin siirrettyä keuhko-osastolle ja vihdoin Jamppaakin reilun viikon kuluttua heräteltiin ja hengityskone otettiin hetkittäin pois. Mut kotiutettiin yhdeksän päivän kuluttua ja Jamppa siirrettiin tarkkailuosastolle ja sieltä seuraavana päivänä keuhko-osastolla. Lopulta Jampan sairaalassaoloaika venyi reiluun pariin viikkoon.

Kaiken tuon sairaalaolon jälkeen olimme kumpikin aika voimattomia, ja keräsimme voimia niin veljeni kuin Jampan tytärpuolen luona. Mutta kotiin piti päästä ja Knallilla ajamisesta ei tullut kummallakaan mitään. Hätiin ryntäsi tietysti Metsuri-Eero, joka kolmen päivän tiukalla ajolla hurruutteli meidät läpi Baltian takaisin kotiin. 

Kotona meni vielä viikon verran ennenkuin normaali arki pääsi edes jotenkin palailemaan, mutta aika hoitaa, sanotaan.

Ikävänä lisänä tuosta kokemuksesta meille kummallekin tulin verenohennuslääke, sillä molemmille tuli sairaalassaoloaikana flimmeri, joka tosin saatiin pois "täräytyksellä", mutta estolääkityksellä nyt ollaan sen mahdollisen aivoinfraktin johdosta. 

Täällä kotona oli edessä vielä byrokratian rattaat, mutta EU on tuonut mukaan tosi hyviäkin asioita, joten loppujen lopuksi pääsimme aika kohtuullisilla kustannuksilla tuosta sairaala-reissusta. Loppu hyvin, kaikki hyvin :)

LYKO-hoitoa Thüringenissä

Ja sairastamistahan tää mun lymfaödemakin on. Lopulta löysimme yhteisen oikean tavan toteuttaa mulle LYKO-hoitojakso, joka täkäläiseen tapaan on lievästi erikoinen, mutta hyväksi todettu.

Jokaviikkoinen lymfaterapia muutettiin 1,5 tuntiseksi. Ensin tunti lymfaa ja sitten puolessa tunnissa sidoksi jalkoihin, joita yritän sitten pitää seuraavaan päivään asti.

En ensin ollut oikein vakuuttunut, liekö tuosta mitään hyötyä on, mutta nyt takana on kahdeksan sidoskertaa, eli kahdeksan viikkoa ja pakko myöntää että jotain on tapahtunut. Jalkojen suojaksi laitettava vaahtomuovi yltää nyt jo koko jalan ympäri kun sen ekalla sidoskerralla jäi reilut 3 cm auki. Lisäksi jalkojen kestävyydessä olen huomannut lievää helpotusta...... toisaalta, täällä on ollut järkyttävän kuumaa ja olen ollut todella pulassa tämän kuumuuden ja turvotuksen kanssa. Nyt ajatellen en edes uskalla ajatella mitä tää aika olisi ollut ilman viikottaista sidontaa. 

Eli nyt on sitten sidoshoidotkin saatu aikaseksi :)

Remppaa ja raivausta

Tuon suomen-reissun jälkeen alkoi taas arki ja aherrus. Kesälomallaan heinäkuussa Satu ja Mario tulivat auttamaan ja edistämään remonttiamme oikein urakalla. Kolmen viikon aikana saatiin paljon aikaseksi.

Ensin raivattiin kaksi huonetta tyhjiksi ja hajasijoitettiin kaikki kamat mitkä minnekin. Sitten Satu aloitti matonpesu-urakan ja ahkeroi meille toistakymmentä puhdasta mattoa lattioille laitettavaksi, sitten kun tuo remppa saadaan vaiheeseen "melkein valmis". 

Ja lisäksi tuli keittiöön muutama laatikosto lisää ja saatiin keittiön järjestelyä taas yhden vaiheen eteenpäin. 

Näkyvin vaihe oli ehkä noiden kahden huoneen lattioiden purku ja lattian alla olevan maa-aineksin poistaminen tulevien putkistojen tieltä. Siinä Mario vuorostaan urakoi oikein olan takaa. Nyt puuttuu enää yksi pieni reikä huoneiden väliseen kivijalkaan/seinään ja putkimies pääsee hommiin. Tää etenee taas vauhdilla :)

Juhlaa....

Mutta eihän se totta ole että elämämme olisi ollut vain sairastelua ja työtä, on sitä juhlaa ja elämyksiäkin mukaan mahtunut.

Vietimme upean viikonlopun paikallisessa hotellissa Sonnentaussa, kun Jampan työkaveri häntä synttärinä tuollaisella elämyslahjalla lahjoi. Mä ja Manu päästiin "siivellä" nauttimaan tuosta ylellisyydestä. 

Viikonloppu vietettiin hyvin rauhallisesti, oleillen, nauttien hyvistä juomista, ruuista ja ennenkaikkea maisemista. Ja se kaikken paras anti oli, että tuon hotellin SPA-osastolta löytyi vihdoin se etsimäni vesiallas ja vesijumppa-ryhmä :)

Nyt olen jo kaksi kertaa käynyt vesijumpalla tuolla hotellilla ja olen todella fiiliksissä :) Tuo vesi kun vaan on niin mun elementti ja mä niin nautin siitä :) Nyt alkaa pikkuhiljaa kunnonkohotus ja kerta kerralta homma etenee, kuten on aina ennenkin edennyt. Tätä vaihetta täällä olossani olen odottanut enemmän kuin uskallan myöntää. :D

... ja lomailua

Ja juhlat senkuin jatkuivat, ensimmäisen hääpäivämme muodossa. Esitin toiveen että lähtisimme Knalli-asuntoautolla jonnekin, siinähän hääyönmmekin vietimme.

Niinpä Jamppa organisoi reissun Rügenille, saksan lomaparatiisiin, pohjoiseen, meren rannalle. Siellä oli hänen kollegansa "Pihamies" lastensa kanssa lomaa viettämässä ja lähdimme heitä tapaamaan ja samalla viettämään hääpäiväämme.

Reissu oli hieno, paikka upea ja saimme kokemuslistaamme lisättyä uuden kokemuksen, kun vietimme illan ja yön ihan oikealla camping-alueella. Yleensähän me yömme vietetään metsissä, joissa Manu pääsee hunttamaan ja purkamaan energiaansa. Ja sellaisia paikkoja kaksi mahtui reissullemme, mutta myös tuo camping-alue kokemus samaten. :)

Jotta semmoista kaikkea on kesäämme mahtunut : ) Lisätietoja ja likaisia yksityiskohtia voimme puida lisää henkilökohtaisien sähköpostien kautta heidi.huittinen@iki.fi

Jälleen kerran Varparannan Martat pelastivat mun olemattoman kokin maineen. Se juttu meni näin.....

Uunivuokaan pohjalle riisiä ja ohrarouhetta, päälle kasviksia isoina lohkoina ja huom riittävästi sipulia. Kostukkeeksi litran verran lihalientä ja mausteeksi merisuolaa. Vajaa tunti uunissa ja sillä aikaa Varparannan Marttojen helpon ohjeen mukaan juustogratiinin valmistukseen.

Loppusilaukseksi ladotaan kypsyneiden kasvisten päälle eiliseltä grillaukselta ylijääneet pihvit, sitten gratiini ja lopuksi vielä ripaus juustoraastetta.

Lopputulos: Kaksi totaalisen ähkyä ulkosuomalaista, puol-tajuttomassa tilassa Pohjanmaalaisen sohvan syleilyssä, huulillaan kaino kysymys.... "Saaks jo mennä nukkumaan?"

http://kylat.kontiolahti.fi/varparanta/martat/kastike.htm

-----

21.kesäkuuta

Mamman Suuri Saalistaja toi taas järkyttävän kokoisen hiiren....tällä kertaa se onnistui tuomaan sen tupaan asti, kissaluukusta pujahtaen. Me tietty kehuttiin ja annettiin neidon nauttia itse saalistetun lounaan ilosta.

Ja rankan metsästyksen sekä suuren lounaan jälkeen on aika ottaa hyvin ansaitut päikkärit :D

20. kesäkuuta

Takana aktiivinen päivä josta kiitos Sadulle ja Mariolle. Ohessa juhannuskokkomme ja illan pelisessio kääntyi isännän voittojuhlaksi, mutta mikäs ihme tuo nyt olikaan ;)

Juhannustarina:
Manu sai aattoillaksi solmuluun ahkeroitavaksi. Viimeyönä se löyty meidän välistä sängystä ja tänä aamuna tarkasti haudattuna kissanhiekkalaatikkoon  ;)  Hautaajan paljasti koiran kuonon päällinen joka oli somasti kuorrutettu kissanhiekalla :D

Voi tuota luuvahtia <3

Tänään aamutuimaan, normi-aamurutiinien mukaan, Piksu huusi ja kierteli ympäri pöytiä etsien sopivaa syötävää, jota ei neidille löytänyt. Purkkiruoka oli liian kylmää, pussiruoka väärää merkkiä joten seuraavaksi neiti tahtoi ulos....."Hei, hei ja tule terveenä takaisin" -toivotuksin päästettiin katti ulos.

Meniköhän siinä vajaa 10 minuuttia, niin ikkunan takana kuikuili mamman punapää, suussaan aivan VALtavan kokoinen hiiri, siis todella iso..... reilusti yli 10 cm pitkä, jos häntää ei lasketa mukaan.

Julma isäntä ei päästänyt suurta saalistajaa sisään nauttimaan metsästyksen tuloksista, joten ulkona piti mamman rakkaista rakkaimman nauttia lämmin ja tuore aamupalansa :D

Eli mitä tästä opimme, jos tarjolla olevat ruoat eivät kelpaa, hanki itse omat murkinat ihan pihapiiristä :D Piksu niin elää täällä todellista kissanelämää <3

-----

19. kesäkuuta

Täällä saksanmaalla ei vielä tiedetä yhtään mitään juhannuksesta, sillä sitä täällä vietetään (no joo) vasta huomenna, eli tänään on ihan normi-perjantai.

Eilisen tarkan ja analyyttisen sääennuste-tutkimusten jälkeen pitäydymme alkuperäisessä suunnitelmassa, eli huomenna Fuldan tehokaksikko tulee avuksemme ja pistetään pihaa taas pikkasen parempaan kuntoon.

Mutta ennen huomista olisi vielä pari koneellista pyykkiä hoidettavana, siispä hommiin, hommiin ;)

No jo on aikoihin eletty, iltapäivä yllätti liki 19:n asteen lämmöllä, ihmeitäkin siis tapahtuu. Mutta päälle tuli heti pikku sadekuuro joten se siitä kesäntunnusta :D

Saattaapi olla että juhannussuunnitelmamme muuttuvat ja me pakataan Knalli ja karataan metsään kuuntelemaan honkien huminaa. Katsotaan miten tässä käykään, vai jäämmekö kotiin, vedämme peiton rinnan päälle ja luetaan kirjoja peffa homeessa. Voi tätä valinnan vaikeutta ;)

Oikein ihanaa juhannusta kaikille, sateessa, auringonpaisteessa, tuulessa, tuiskussa tai haapapuiden havinassa ;) <3

-----

18. kesäkuuta

Eipä ole täälläkään mikään juhannusilma.....asteita näin aamusta surkeat +12, pilvistä, kalseaa ja koko yön on satanut niin että terden markiisi on hätää kärsimässä. Ja en oikein usko tuohon ennusteeseen että +18:aan päästäisiin sen verran kalseaa tuolla on.

Mitenkäs nyt käy lauantaiksi suunniteltujen pihatalkoiden?

16. kesäkuuta

Toisaalta tarvitseeko tätä toistaa. Tiistai, hoitopäivä ja illasta laatuaikaa isännän kanssa. Ollaan läpikäyty sairaala-aikaa ja kaikkea mitä sillon tapahtui ja ei tapahtunut..... <3 Lisäksi grillausta ja elukoiden huomioimista. Aletaan siis pikkuhiljaa pääsemään kiinni normielämään. Me happy <3

-----

16. kesäkuuta

Voi luoja kun on syötävän ihanat :D

-----

16. kesäkuuta

Aamulääkkeiden oton jälkeen on hyvä testata mikä lääke sitä sielultani olenkaan....... Paniikkilääke ei kuulosta kovin mediaseksikkäältä, mutta näillä mennään :D

Minä olen paniikkilääke. Mikä lääkeaine sinä olet?

”Sinulla on rauhoittava vaikutus ympäristöösi. Osaat suurenmoisesti lohduttaa vahinkoa kärsineitä. Oli kyseessä sitten kuolemantapaus perhepiirissä tai odottamaton työttömyys, sinä osaat jakaa kaikille uutta toivoa. Ystäväsi ja työtoverisi voivat luottaa sinuun ja soittavat sinulle vaikka keskellä yötä. Luonteesi on vahva ja käytät sitä lähimmäistesi hyödyksi. Kun tiellesi nousee esteitä, pidät niitä mahdollisuuksina etkä rajoitteina. Osaat huojentaa ihmisten taakkoja ja auttaa heitä kestämään huolensa. Onnekas on se ihminen, jolla on sinun kaltaisesi välittävä ystävä.”

Juuri näin. Kiitos sinulle ystävyydestäsi, rakkaudestasi, läheisyydestäsi ja siitä että sinä olet sinä.....teille kaikille, jokaiselle, yhdessä ja erikseen. Kiitos!

-----

Tämä aamu antaa pienen illuusion paluusta normaali rutiineihin, kun isäntä lähti heti aamusta koneen huoltoon ja korjaukseen. Ei vielä töihin, vaan tekemään korjauksia kovaan höykyytykseen joutuneelle koneelle. Pidetään peukkuja että kaikki menee hyvin ja vihdoinkin saadaan "Elkki" 100 %:sesti kuntoon, se ressukka kun on viime kesästä lähtien työkiireiden vuoksi jäänyt liian vähälle huomiolle ja vaille kunnon huoltoa

Minä latailen koneita, kasailen pyykkipinoja ja ylöskirjaan tekemättömien töiden listoja Taika-mukini äärellä Manu vieressä kuorsaten. Vielä hetki ja sitten alkaa taas hyörinä ja hääräys tässäkin huushollissa.

Normi-arki, here we come!

Eilisen hääräyksen jälkeen ollaan molemmat aika naatti mutta josko me saatais tänään vihdoin viriteltyä kuntoon tuo grillipaikka. Illaksi on kanankoivet marinoitumassa joten ois motiiviakin hommalle.

VOi tätä ihanuutta ja että Estelle pääsi oikein kukkaistytöksi <3 Toisaalta herää kysymys miksi Leonorelle ei ollut laitettu omaa tuolia?

Kaunis Morsian, Komea sulhanen..... paljon onnea heille elämän poluilla. Skool!

-----

13. kesäkuuta

On tää meidän toipilaiden touhuaminen sitten huvittavaa...... ensin järisyttävä touhupuuska, joka muuttuu huohotukseksi ja hieksi, ja sitten taas hetki istutaan ja kerätään voimia jatkaa hommia.

Ensin yritettiin käsivoimin siirtää peräkärry, joka oli Knallin paikalla.....ei riittänyt voimat, joten otettiin Simppa apuun ja johan kärry lähti liikkeelle ja siirty pihan toiselle laidalle.

Seuraavaksi raivasin Knallista kaikkien olennaisten (lue pilaantuvien ja tarvittavien) tavarroiden osalta tyhjäksi ja lopulta nuo kamat saatiin sisälle siirrettyä mukaan lukien jokunen lonkeropönikkä Hymiö wink

Nyt vielä hetki huohotusta ja sitten edessä on vielä Knallin siirto oikealle paikalle, katoksen pystytys ja eikös me sitten olla lauantaisaunamme ansaittu Hymiö smile

Nyt väsyttää, mutta huomenna sitä varmaan taas jaksaa himppasen enemmän ja paremmin.

-----

13. kesäkuuta

Aamun riemupläjäys :D

Vihdoinkin meillä on ovikello! Erben oveen sellaista ei oltu saatu hankittua joten ovia on vieraat koputelleet miten sattuvat tai sitten vain kävelleet suoraan sisälle J  Manu tosin on yrittänyt ansiokkaasti hoitaa ovikellon sijaisuutta, mutta ei sitä koirakaan mahdottomiin pysty.

Suomen reissulta lopulta löysimme meille sopivan langattoman, kahdella vastaanottimella toimivan ovikellon ja voi sitä riemua kun tänä aamuna tuvassa alkoi soimaan "Metsässä ei liikahda lehtikään...." :D Metsäalanyrittäjän tunnusbiisi nääs ;)

Kohta kohdalta alkaa asiat siis tässäkin huushollissa asettua paikoilleen <3

-----

13. kesäkuuta

Päivä on pelastettu! Häästudio toteutuu, sillä saksan kakkos-kanava näyttää ruotsin prinssin häät suorana <3 Nyt kipin kapin laittamaan skumppaa kylmään, eihän tästä muuten selviä ;)

12. kesäkuuta

Jippiaijeeeee!!!!!! Piuha on täällä, KIITOS Mea!

Nyt alkaa taas oman koneen kanssa sähläily....ekaksi näyttäisi tuppaavat liuta päivityksiä, joten niiden kimppuun siis :D

-----

12. kesäkuuta 

Jokohan mä tänään saan virtapiuhan ja siten oman läppärin käytöön..... hyvältä näyttäisi ainakin Postin seurantapalvelun mukaan ;)

---------------------------------
Tapahtumat
Lähetys on saapunut kohdemaahanRekisteröinti:11.6.2015 klo 17:54:00
Paikka:Ulkomaa/Foreign country 01000

Lähetys on matkalla kohdemaahan
Rekisteröinti:10.6.2015 klo 03:26:42
Paikka:HELSINKI POK, Ulkomaan terminaali 00000

Lähetys on otettu käsittelyyn ulkomaanterminaalissa.
Rekisteröinti:9.6.2015 klo 22:03:46
Paikka:HELSINKI POK, Ulkomaan terminaali 00000

Lähetys on rekisteröity.
Rekisteröinti:9.6.2015 klo 17:23:13
Paikka:HELSINKI 00000

Lähetys on vastaanotettu kuljetettavaksi.
Rekisteröinti:9.6.2015 klo 10:19:10
Paikka:00100

Pikkuhiljaa alkaa elämä palautumaan uomiinsa.

....vielä kun saisin suomeen unohtuneen ja postin kautta kotimatkalle laitetun läppärin virtapiuhan takaisin sekä talovahdin sekoittaman telkkarin ajantasalle, niin olisi sunnattomasti helpompaa tämä sopeutuminen arkeen :D

Olo on vielä aika voimaton, mutta päivä päivältä se kohentuu ja jaksaa enemmän touhuta. Ehkä jo ensi viikolla ollaan lähellä normiolotilaa :D

Muuten kotiinpaluu on sujunut ihan entiseen malliin. Katit kaipaa huomiota ja hellyyttä kokoajan, mutta onhan meilläkin ollut niitä ikävä. Matkaaja-Manu nukkuu paljon, sillä taisi reissu ottaa sillekin koville.

KOTONA vihdoinkin!!..... puolentoista viikon suomen reissu venähti reiluksi kuukaudeksi molempien äkillisen sairastumisen takia, mutta nyt kaikki on taas hyvin ja kunnossa.

Kaunis kiitos Päijät-Hämeen Keskussairaalaan Akuutti24 -, Teho-, Tarkkailu- ja Keuhko-osastoille todella hyvästä hoidosta. Nyt vielä toipumista kotona ja sen jälkeen olemme entistä ehompia.

Tämän ajan flunssat kuljettavat mukanaan ärhäkköjä bakteereja ja keuhkokuume ei ole leikin asia, siis menkää lekuriin ajoissa!

13. toukokuuta 

Me ollaan suomessa !
Vihti on nähty, kampaaja koettu, tilaukset toimitettu ja nyt Järvenpäässä valmistaudutaan huomiseen kirkolliseen toimitukseen.

Heeeeeeelvetin hyvin menee...... varsinkin kun talonvahti onnistu ennen lähtöämme tartuttamaan meidin flunssansa. Mutta ei anneta sen häiritä, vaan eteenpäin porskutetaan.......

7. toukokuuta 

Tästä tulikin Tehopäivä.

Tornado-Heidin käsittelyyn joutuivat makkari, byro ja tupa..... pesukone pyöräytti pari koneellista vaatteita puhtaaksi ja päiväkahvin kera nautittavaksi tein munkkeja sekä lihapiirakoita matkaevääksi, isäntä kun niitä toivoi <3 Ja kuinka ollakkaan, kun ekat munkit valmistu, oli pöytä täynnä kahvittelevia miehiä :D Onkohan niillä joku "herkkutuoksugeeni" joka aktivoituu kun herkut valmistuu J Mutta onneksi tein tupla-annoksen, niin jää meille matkallekin jokunen herkku :D

Knallia on rempattu ja kunnostettu tulevaa reissua varten joten pakkaus jää huomisaamulle ja sitten lähdetään. Parhaillaan isäntä on hakemassa uutta kaasupulloa ja illan lopuksi saunaan :D Tästä tuli kiva päivä, vaikka aika vauhdikas ja rankkakin. Elämä on <3

7. toukokuuta 

Vielä ennen matkaan lähtöä onnistuin kehittämään itselleni hepulin, aiheena kissankarvat.

Meidän karvanlähtökone nro 1, Hertta, on vallan innostunut tänä keväänä tuon karjanripottelun suhteen. Tuntuu ettei ole paikkaa jossa ei kissankarvoja löytyisi ja vaikka kuinka olen yrittänyt niitä kadotella, niin uusia tulee jatkuvalla syötöllä.

Eilen sitten sain hepulin ja julistin keittiön täys-karvattomuus-alueeksi. Häädin elukat ulos ja aloitin todellisen kevätsiivouksen. Mikä siinä on, että mä en osaa hillitysti hommailla, vaan aina siihen liittyyjoku järjetön raivo ja aina jotain pientä menee rikki väkisinkin Hymiö wink Eilen onneksi särkyi vain yks jo puolisi rikki ollut muovikori, mutta sodalla on hintansa.

Nyt keittiö on (ainakin hetken) karvavapaa-vyöhyke ja meikäläinen täysin riutunut (edelleen) eilisen riehumisen tuloksena. Elämä on.

4. toukokuuta

Ahkera päivä takana ja päivän paras oivallus oli, että meidän hausarts eli omalääkäri osaa puhua ja ymmärtää englantia!!!! Nyt on jo sovittu LYKO-hoitoviikko kesäkuulle ja uudet sukat sen jälkeen......että asiat voi täällä joskus mennä niin helposti :D

Kesälomatuuraajamme Osmo saapui vahvuuteen ja isännän rantarosvolookki kevennettiin kesälomaan sopivammaksi, Patrikin nauraessa touhullemme. Mutta hei, musta on kehkeytynyt oiva parturi, vaikka kone onkin aika hepponen vehje :D Mutta nyt isännällä on tuleviin rippijuhliin sopiva lookki ja me happy :)

Huomenna edessä hoito ja aktiivinen Knallin pakkaus, ehkä jo torstaina pästään lähtemään matkalle, mulla on jo NIIIIIIIIIN IKÄVÄ Suomea!

Viime yönä meidän punikki Pikselin vappujuhlinnat meni pitkäksi, eli se pujahti ulos riekkumaan vielä kun muut meni nukkumaan. Vasta aamu neljältä neito kipitti sisään :D ..... mutta rankka juhlinta vaatii veronsa, eli tuossa se nyt kuorsaa sohvalla :D

Päivän ohjelmassa olisi pyykkäilyä ja yläkerran eteläpäädyn muokkaaminen talo-/kissavahdin olopaikaksi lomamatkamme ajaksi. Mutta ennen sitä vielä hetki oleilua ja netin ihmeellistä maailmaa :D

1. toukokuuta  

Onkohan tää nyt joku saksalaistumisen huippuhetkistä..... katson mm-jääkiekkoa, ottelua suomi-usa, saksaksi selostettuna, samalla huolehtien isännän nesteytyksestä, kun se virittelee Knallia lähtökuntoon. Ensi viikon lopulla startataan, suuntana SUOMI!

Eishockey

Alle aktuellen Nachrichten aus der Welt des Eishockeys. News, Ergebnisse und alle Hintergrundinformationen.

HENKILÖLTÄ SPORT1.DE

Nyt Vappu voi alkaa..... ja juuri kun sain munkit ja lihapiirakat valmiiksi tuli "metsien miehet" lämpimäisille ja puolet katosi tuosta vaan. Mutta tuoreinahan ne ovatkin parhaita ja syötäväksihän ne on tehty, joten kiva kun maistui :D 

Mikä olisi leipurille parhaampi palkkio kuin katoavat leivonnaiset ;) 

-----

Olen tällä viikolla ottanut todellisia kielikylpyjä tuon uuden telkkarin ja saksalaisten kokki-ohjelmien parissa......mutta Yle AREENAn kautta olen totaalisesti jäänyt koukkuun upeiden naisten tarinoihin ja Outi Brouxin käsittämättömän inhimilliseen tapaan käsitellä vaikeitakin "tapauksia". Suosittelen! Kiitos näistä tarinoista.

Tuhkimotarinoita

Tuhkimotarinoiden naiset ovat selvinneet elämän aallokoista: alkoholismista, hyväksikäytöstä, lapsen menetyksestä, etenevästä sairaudesta.

AREENA.YLE.FI

-----

Upeaa Vappua kaikille!

Tänään ohjelmassa vappuherkkujen tekemistä ja huomenna barbecue -juhlat Hilderssissä. Saksalaiseen tapaan, mukaan viemisinä iso kulhollinen salaattia ja ylläriksi suomalaisia munkkeja ja lihapiirakoita :D 

Sen sijaan aikanaan Lauttasaaressa asuessani (2006-2013) oli siellä käytössä mielestäni mukava tapa. Viikkoa ennen palmusunnuntaita oli rappukäytävään laitettu lappu jossa kerrottiin että lapsia olisi tulossa virpomaan palmusunnuntaina. JOS tahtoi lapsien virpomisen vastaan-ottaa, oli lapussa mukana lasten tekemiä pääsiäismunien kuvia ja takana sinitarra, jolla sen voi laittaa omaan oveen merkiksi virpojille että tänne ovat tervetulleita. 

Itse innostuin tuosta aloitteesta, ja ilman         Kuvituskuva: Copyright Sairio.me 
muuta nappasin yhden munakuvan omaan oveen...... jännityksellä odotin palmusunnuntaina vierailijoita ja tulihan niitä, muistaakseni neljä eri porukkaa, 2-3 virpojaa kerralla. Huvittavinta oli edelliselle porrastasanteelle jääneet vanhemmat jotka valvoivat että kaikki sujuu sovitun mukaan.

Itse ilahduin valtavasti ja palkkioksi annoin ostamiani pääsiäisherkkuja. Jälkeen jääneet virpomisvitsat toivat pääsiäisen kotiin, ja muistuttivat pikkunoidista vielä pääsiäisen jälkeenkin.             

Noista aamun lehtikirjoitteluista jäi vain mieleen kytevä ajatus, että mistä tuossa huonossa käytöksessä (koristelemattomissa risuissa, röyhkeissä vaatimuksissa ja pihalle paskaamisessa) oli kyse.

Eikö vanhemmat olleet mukana?

Oliko ohjeet unohtuneet?  Virpominen kun on muutakin kuin vain risun antamista. Siihen kuuluu risun hankinta, sen koristelu, lorun opettelu ja itsensä trulliksi naamioiminen. Se kaikki leikki joka tuohon tapahtumaan liittyy tuntuu joiltakin totaalisesti unohtuneen.

Entä ne kuuluisat käytöstavat, toisaalta niitä kun oppii parhaiten esimerkin kautta, joten miten oppia jos kukaan ei ollut mukana näyttämässä miten toimia.

Itse olen vuosien varrella tavannut monia virpojia niin Nummelassa kuin Helsingin Kalliossa ja Lauttasaaressa. Kaikilla virpojilla niin käytös, kuin -tavatkin ovat olleet asiallisia ja jättäneet miellyttävän muiston, uskoisin että kaikille virpomistapahtuman osapuolille.                                                      Kuvituskuva: Copyright YLE

Oveni takana on käynyt myös isompia virpojia "tyttö-/poikaporukoissa", kun ovat jo tienneet miten "systeemi toimii". Mutta hellyyttävimmät porukat ovat olleet ne, johon on mukaan mahtunut niitä pieniä trullejakin, niitä joiden jännitys tilanteessa on käsinkosketeltava, aito ja niin mieltä herkityttävä.  Sitä perinnettä toivoisin edelleen ylläpidettävän tässä kovin esineellistyneessä ja rajun raa`assa nykypäivässä. 

*ugh* Täti on puhunut!

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Gorkin kaupungissa, jossa pääasiallinen toiminta oli shoppailu ja matkamuistojen hankkiminen. Kuten olen jo aiemminkin todennut, ei shoppailu ole oikein meidän juttu, joten etsimme mukavan kahvilan, jossa nautimme jotain hyvin erikoista luomukahvia ja kaakaota, kiireettomästi. Ilma oli kaunis, vaikka vilvakka, mutta kirkkaasti paistava aurinko teki olon hyvin keväiseksi. 

Seuraava pysähdys tehtiin sitten Kilkennyn todella idyllisessä kaupungissa. 

Ajoittain kuljimme tosi pieniä kujia pitkin, niin että juna-auton ja kujan muurien väliin jäi vain henkäyksen verran tilaa. Vauhtia kuski ei suuremmin hiljennellyt noiden pienien kujienkaan osalta, joten siinä tuli päivän extreme-annos nautittuna koko rahan edestä.

 

Vielä lounas ja sitten olimmekin taas matkalla kohti loppua...... mutta ennen sitä olisi edessä odotettu pysähdys NewBridgen Hopeatehtaalla ;)

---

Hopeatehdas oli upea paikka ja siellä tällainen hopeanystävä meinasi mennä päästään ihan sekaisin, joten pidin tiukan linjan. "Merkkasin" neljä ihaninta korua ja katosin takavasemalle jättäen lopullisen päätöksenteon isännälle ja nämä hän valitsi. 

Ja tässä nyt on ne konkreettisimmat muistot häämatkastamme. Varsinkin tuo lehti -koru miellytti suuresti meitä kumpaakin, näiden puiden kanssa kun täällä häärätään ja einettä pöytään hankitaan.

Olen hyvin tyytyväinen siippani valintoihin.

Edessä oli enään vajaan sadan kilometrin matka takaisin samaan hotelliin mistä viikkoa aiemmin matkalle lähdettiin.

Häämatkan loppu häämötti enää yhden yön päässä...... jatkuu.....