Kauan on aikaa kulunut ilman kirjoituksia, mutta nyt tuli se hetki kun piti vähän kertoilla kuulumisia. Pidä penkistä kiinni, nyt mennään.......

Tämä kulunut vuosi on ollut rankka terveyden ja koronan kanssa taistellessa ja se on tuonut mukanaan monia jättiläismäisiä haasteita, mutta myös jokusen riemuntäyteisen hetken joilla on selätetty seuraava haasteellinen kohta.

Viime joulun vietin sairaalassa kahdeksan kuukautta kehoani riepotelleen ruusuinfektion johdosta. Tammikuussa palasin kotiin pariksi viikoksi, palatakseni sairaalaan vatsalaukun pienennysleikkausta varten. Operaatio onnistui pikku mutkilla ja kotiin pääsin helmikuun puolessa välissä.

Alkoi uuden opettelu, ei ainoastaa 1,5 dl:n mahalaukun ja sen seurauksien kanssa, vaan koko fysiikka oli sekaisin jatkuvien ruusu-infektioiden johdosta. Menetin liikuntakyvyn ja lihakset kadotti toimintakyvyn. Samaa aikaan Korona lamautti kaiken kuntoutustoiminnan seurauksella että itsekseni yritin tehdä minkä pystyin, mieheni ylläpitäessä huushollia ja firmaa. Lisäksi lymfahoitoa en saanut eli olin aikamoisessa jumissa.

Vihdoin saimme puhutuksi lymfahoidon viikottain ja lopulta kahdesti viikossa,kiitos Nadine, ja lopulta hidas kuntoutuminen pääsi alkamaan. Muutaman kädenväännön, odottelun, valittelun ja sitkeetäkin sitkeämmän puurtamisen jälkeen hidasta edistymistä alkoi olla havaittavissa. Käänteentekevimmät muutokset kuntoutumisen tiellä olivat Korona-sääntöjen huippupujottelun tulokset, eli pari ystävien vierailua pyyteettömästi meitä tässä erikoisessa tilanteessa auttaen. Kiitos Titti, Timppa ja Piivi sekä saksalaiset ystävämme ja kylänmiehet.

Ja juuri kun alkoi vaikuttamaan siltä että tästä noustaan vielä, oli edessämme vielä yksi koettelemus, josta en tämän enempää kirjoittele. Mutta taas tarvittiin lisäapua. Virallisten tahojen ollessa ylityöllistettyjä koronan takia käännyimme jälleen kerran ystäviemme puoleen. Akuuttiapua löytyi Sabinelta ja Markukselta sekä naapuri Sandrolta ja mikä tärkeintä Fuldasta Satu kaasutti avukseni vaiheessa joka tuntui pahimmalta painajaiselta. Ja sitten Saksa laitettiin kiinni. Vain työmatkat sallitaan ja tärkeimmät, kuten ruokakaupat, apteekit, lääkärit jne. ovat auki tiukoin rajoituksin. Olo oli sekava ja hämmentynyt tuon kaiken keskellä.

Mutta tähän on tultu. Tilanne helpotti 23.12. ja joulu saapui kuin saapuikin Erbeen Sadun, Sabinen, Ferdinantin, Heinrichin ja Sandron avulla! Tämä on ollut pitkä, kivulias ja ajoittain epätoivoinenkin aika. Tuntuu kuin olisin elänyt jonkun toisen elämää tuon 3.05.19-25.12.20 välisen ajan. 20 kitkerää kuukautta mutta nyt edessä päin siintää valoisampia aikoja.

Tämän koettelemusajan jälkeen etsimättä mieleen nousee monia kiitollisuuden aiheita, mutta se tärkein…. Me ollaan elossa, pikkasen ja vähän enemmänkin nilkutellen, mutta kiinni elämän syrjässä kuitenkin, vahvasti. Täältä tullaan elämä!