Tänään tuli toimitusjohtajan maili, klo 16:30, päivätty tuikitavallisesti "Ajankohtaista". Siellä kaiken muun sälän keskellä kohdassa 6 kerrottiin hyvin lyhyesti johtoryhmän päättäneen aloittaa YT-neuvottelut tähtäimenä 3-5:n työntekijän vähentäminen, tuotannollisilla ja taloudellisillä syillä. Kolme vaivaista riviä, ikäänkuin lonkalta vetästynä ja taas kerran tämän liki 28 vuotisen työurani aikana, pelko valtaa mielen ja vastarinta kumpuaa jostain hyvin syvältä.

Ensimmäisen kerran työpaikallani annettiin laajamittainen YT-neuvottelu tiedotus syksyllä 1990. Fuusiota väsättiin ja neuvotteluja käytiin seuraavat puolitoista vuotta kaiken kulminoituessa vuoden 1992 toukokuun alkuun, jolloin eräänä perjantaina klo 11 pidettiin konsernin tiedotustilaisuus jossa kerrottiin että jokaisen työpöydältä löytyy kirjekuori jossa kerrotaan miten kävi. Pääsitkö mukaan fuusion kautta syntyneeseen uuten yhtiöön tai johonkin sen tytäryhtiöistä vai jäitkö arvonnassa vaille "voittoa". Itse en kestänyt yksikössämme ja koko talossa kohoavaa jännityksen ilmapiiriä ja jatkuvaa nahistelua vaan otin kaikki jäljellä olevat lomapäivät ja katosin ystävättären vieraaksi satojen kilometrien päähän kaikesta tuosta ahdistuksesta. Takaisin palasin vasta myöhään lauantai-iltajunalla. Seuraavan aamuna heräsin aikaisin, heti viiden jälkeen. Puin päälleni ja nousin aamun ensimmäiseen ratikkaan ja menin hiljaiselle toimistolle hakemaan kirjekuoreni. Hiljaisuutta kolisevassa työhuoneessani avasin tuon valkoisen kuoren ja vasta kolmannen kerran lukemisen jälkeen ymmärsin sen viestin. Minulle oli paikka tytäryhtiössä, en joutunut työttömäksi..... mikä ilonpäivä. Soitin välittömästi äidilleni, kello taisi olla hädin tuskin kuusi. Äiti vastasi heti ja kun kerroin mitä kirjeessä luki hän totesi hellällä äänellä "Mitä sinä siellä enään olet, tule tänne, keitetään kahvit ja juhlitaan tätä"

Onneksi en sillon tiennyt mitä tulevaisuus toisi tulessaan....