Työnhakua harjoittelen edelleen aina sopivan tilaisuuden tullen ja pikkuhiljaa ole saanut hakemukseni ja cv:ni hiottua sellaiseksi kuin haluan. Olen bongannut pari uutta paikkaa ja hakemuksiakin on taas vedossa, joten nyt vain odotellaan.

Duunikuviot on edelleen luovassa käymisen tilassa ja yritän "kahden herran palvelijana" tasapainoilla olevan ja tulevan pomon välissä. Ei kiitollinen homma, eikä ollenkaan helppoa. Voi kumpa nämä herran santalaatikolla joskus miettisivät mihinkä kohtuuttoman vaikeaa tilanteeseen he alaisensa asettavat päätöksillään, jättäen miljoona yksityiskohtaa päättämättä. Tässä sitä nyt sitten mietitään ketä kuunnella ja totella missäkin asiassa, kun jatkuvasti ei viitsisi tai kehtaisi pomoilta kerjäillä päätöksiä yksinkertaisiin juttuihin. Ja sitten kun teet sen päätöksen itsenäisesti, niin heti kohta saat kuulla jotain kautta kuinka se ei mennytkään oikein vaan justiinsa toisin olisi pitänyt toimia...... aaaaghhhhh! ..... tää on niin tätä!

Mieli vaan on harmaa ja apea. Veljen vaimon suvussa on surua ja se on koskettanut minuakin. Olen uudelleen läpikäynyt äitini kolmen vuoden takaista kuolemaan, kuten veljenikin. Yllättäen sieltä näyttää edelleen nousevan esiin asioita jotka loukkasi milloin ketäkin ja nyt niitä sitten vielä kertaalleen käydään läpi. Harmittaa kamalasti, sillä kyse on kuitenkin aivan marginaalisista jutuista omasta perspektiivistäni katsottuna, joten aikoinaan asiat olisi oikein hyvin voinut hoitaa toisinkin.

Mikä meissä ihmisissä on kun suru ja kuolema saa meissä aikaiseksi outoja tunteita ja tilanteita. Kauhulla ajattelen sitä päivää kun isäämme ei enää ole ja koko jakamaton pesä pitäisi pistää pakettiin oikeassa suhteessa itse kullekin osalliselle. Miten siitä tulemme selviämään kun jo nyt pienistä asioita nousee isoja, vuosikaudet mieltä harmittavia juttuja.

..... ja ulkona sataa ja on surkeaa. Siinä mielessä olen kyllä äitini tytär ettei hänkään tykännyt sadepäivistä. Tässä juuri muistelin ystävälle kuinka aina sadepäivinä kaivettiin piilosta esiin arvokkaat värityskirjat, väritettiin niitä ja välipalaksi paistettiin lettuja mansikkahillolla. Mulla oli maailman paras äiti!