Lymfaterapiaa, mitä ihmettä? <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Paljon hullumpaakin olen matkallani kokeillut joten avoimin mielin, vielä kerran, astuin uuden terapeutin käsittelyyn. Ja vaikka kuinka hävetti riisua karseat jalkani alastomiksi, jälleen kerran uuden ihmisen kauhisteltavaksi, tein sen enemmän mekaanisesti kuin ajatellen asian seurauksia. Vaan eipä tämä "Rita" kauhistellut vaan näin oivalluksen valon syttyvän hänen silmissään. Nousin pöydälle ja Rita jatkoi jalkojeni tutkimista varovaisesti hivellen. Lopuksi hän painoi hiljaa (oletetun) nilkkani kohdalta ja sanoi "Tässä taitaa olla kipeä paikka" ja tuntui kuin salama olisi käynyt lävitseni. Tämän jälkeen Rita kertoi että epäilee vahvasti minun sairastavan tautia nimeltä Lymfaödeema tai Lipödeema, tai oikeastaan hän epäili noiden molempien sairauksien pesiytyneen kehooni. Jättileka täräytti tajuntani ja aivoni tyhjeni kaikesta mahdollisesta.

Siitä käynnistä en muista oikein sen enempää. Rita kertoi jatkuvalla syötöllä sairauksista nimeltä lymfaödeema tai lipödeema antaen minulle samalla varovasti lymfahoitoa oikeaan jalkaani. Vasempaan jalkaan hän ehti tunnin hoitoaikana vain hieman koskea mutta asiaan palattaisiin seuraavana päivänä. Pieni helpotuksen tunne levisi sisääni kuin tajusin kuinka hellästi hän hoiti jalkojani. Hän näytti tietävän kuinka kipuherkät ne olivat ja tiesi ne kaikkein kipeimmät paikat. Olinko nyt siis törmännyt johonkin joka ehkä selvittäisi miksi jaloissani krampit, viillot, kivut, säryt ja pakotukset olivat jokapäiväisiä vieraita. Onko paksuille jaloilleni ja käsivarsille nimi ja jopa hoito jolla asiaa voitaisiin helpottaa. Olin kuin puulla päähän lyöty!

 

Lääkärin puheilla nro 2

"Kotiläksyksi" Rita kirjoitti paperille noiden sairauksien nimet ja minä ryntäsin nettiin tutkimaan mistä tässä oikein oli kyse. Ensimmäiset linkit joihin eksyin kertoivat karua kieltä. Kuvat lymfaödemapotilaiden jaloista olivat itkettävää katsottavaa ja tieto taudin ilmenemismuodoista saivat hengityksen salpaantumaan. Tässäkö tulevaisuuteni?

Toisaalta rivi riviltä tajusin lukevani kuin itsestäni. Moni asia loksahti kolahtaen paikoilleen ja kyynelsilmin luin omaa tarinaani, jonkun toisella nimellä. Ison palapelin palaset löysivät paikkansa ja viimein uskalsin tunnustaa edes itselleni että minuun sattuu, ihan oikeesti, fyysisesti sattuu.Mulla on paha olla. Mä olen sairas, kipeä jokapaikasta ja kaikenlisäksi vielä ressukkakin.Ryveskelin siis itsesäälissä sen illan.

En muista uskalsinko heti tuolloin kertoa asiasta edes Terolle mutta seuraavana päivänä olin valmiimpi kuuntelemaan mitä Ritalla oli kerrottavanaan. Lähtiessäni olin pyytänyt häntä etsimään sen lääkärin, fysiatrin nimen joka suomessa tietäisi tästä sairaudesta jotakin. Yhtä asiantuntijaahan kun meikäläinen ei nielemättä usko. Ritalla olikin nimi valmiina ja tuon hoitokerran aikana hän lymfakäsitteli kevyesti molemmat jalkani.

Noiden hoitojen jälkeen jaloissani tuntui uskomaton keveyden tunne. Oli kuin olisin kävellyt puolimetriä maanpinnan yläpuolella. Jaksoin kävellä pidempään eikä kamppeja tullut moneen päivään. Tämä kaikki vahvisti uskoani siitä että nyt mennään oikeaan suuntaan vaikka horisontissa taisi näkyäkin muutama tuulimylly.

 Ja taas sukelsin internetin syvyyksiin. Onnistuin löytämään Fysiatrin yhteystiedot ja yllätyksekseni hänellä oli vastaanotto myös työterveyshuoltoni omistamassa yksikössä. Ensin siis takaisin oman työterveyslääkärini luo pyytämään lähetettä fysiatrin konsultaatioon. Ensimmäinen tuulimylly jämähti eteeni yllättäen.