Eilen oli sitten taas perjantai ja leipomuspäivä. Tein kevään ekan raparperipiirakan (pakkasesta löytyneistä raparpereista) sekä Hra Huittisen paremman rieskan ja kypsensin "Leberkeesen". Tupa pysyi lämpimänä kun uuni paahtoi herkkuja maailmalle.

P3140518_-normal.jpg     P3140523_2-normal.jpg   

Isännällä oli ylipitkä työpäivä kuljetuksien kanssa, joten vasta myöhään illalla pääsimme herkkuja maistelemaan, mutta hyvin nuo tuolle maistui ja saan kuulemma tehdä toistekin :D 


Isännän pitkät päivät ottaa meille kaikille koville. Manu varsinkin kipuloi ihan fyysisesti kun se odottaa isäntää eikä ressukka syö mitään koko päivänä. Ei kelpaa herkut eikä muutkaan tarjottavat, se vain makaa tuvan matolla nenukki ovea kohti ja huokailee syvään. Sen maha murisee ja kohisee niin että sen ihan paljaalla korvalla kuulee, mutta kun ei voi syödä ennenkuin isukki on taas turvallisesti kotona. Toki se osan päivästä on reippaana omana itsenään touhuten normaalijuttuja, mutta illan pimetessä ja isännän viipyessä alkaa pienen koiran ikävä valtaamaan alaa ja siltä riittää voimaa enää huokailuun. Ja voi sitä riemun ja kiehnäyksen määrää jota isäntä saa vastaanottaa vihdoin kotiuduttuaan.

Ja samaan kuoroon liittyvät katit jotka kanssa kaipaavat herran huomiota, kerjäten omia ruokiaan enemmän tai vähemmän äänekkäästi. Tulee tunne ja käsitys, että ne kertovat suureen ääneen kuinka mä olen täällä vain tuvan sohvalla istunut koko päivän tekemättä mitään ja ruokkimatta elukoita. Osaa ne niin hyvin näytellä ressukoita. Mutta kai se vain on elukoiden tapa näyttää että niillä on ollut ikävä.....niinkuin minullakin ja isännällä meitä. Ei ole helppoja nämä 14-16 tunnin työpäivät, kun yhteinen aika jää vain hätäiseen syömiseen ja nukkumiseen, mutta kaikki aikanaan. Nyt tehdään töitä kun niitä on, huilataan ja hoidetaan parisuhdetta sitten paremmalla ajalla.


lataus-normal.jpgTänä aamuna olemme jo reippaina hoitaneet firman tukkimiehenkirjanpitoa ajantasalle ja samalla koekäytimme uuden monitoimilaitteemme toimintaa, eli lähetin faksit työnteettäjälle alakerrasta, verkottomasti, suoraan omalta läppäriltäni.

Nyt jännityksellä odotamme menikö ne perille ja sellaisina kuin piti. Ainakin kone ilmoitti kaiken menneen hyvin :)

...... ja taas isäntä karautti metsään hoitamaan vielä muutamat tuulenkaato-puut, että puoleksi päiväksi ehtisi kotiin, kun saamme vieraita Fuldasta..... ne karjalanpiirakkatalkoot ja sankin peluut kun ovat ihan nurkan takana. :D