Alkaa se elämä voittamaan ja Piksun olo kohentumaan tämän suuren leikkauksen jälkeen. Kurjinta tässä on se, että samaan aikaa pitää lääkitä tuota naarmuista silmää. Silmätippojen ottaminen kun on Piksun mielestä maailman enstex inhottavinta hommaa. 

Ikävintä taas tässä tilanteessa on se, että Piksu boikotoi minua. Jotenkin sen mielestä tää koko kurjuus on mun aiheuttamaa ja aikaansaamaa, joten neito on hakeutunut vain Heron seuraan ja ei edes pukse minua kun koukkusormea tarjoilen puksettavaksi. Tämä minua alkoi huolettamaan oikein todenteolla ja kaikki kurjat muistot Maiskun sairastelusta, lääkinnästä ja sen vaikutuksesta väleihimme, palasi mieleen kuin eilinen ja itkun paikkahan se oli. Itku

Mutta onneksi meillä Vattuniemessä asuu sellainen Ritari Hero joka vaaleansinisellä Longillaan karautti apuun ja lupasi ottaa silmälääkinnän hoidettavakseen, josko silloin tilanne tasapuolistuisi ja Piksu tajuisi että ei kumpikaan meistä ole sen suurempi syypää hänen kurjaan oloonsa. Ja niinhän siinä kävi. Hero on nyt 4 kertaa antanut silmätipat ja vähitellen Piksu on lähentynyt minua. On tullut iltanukutteluille, makaamaan päälle kehräämään ja jopa puksenut tarjottua koukkusormea.

Lisäksi Hero hoitaa silmätipan antamisen paljon tehokkaammin kuin minä, pääsemällä lattialle polvilleen ja siihen väliin Piksun ankkuroiden hoitaa tipan annon ennenkuin kissa ehtii "marrrria" sanoa. Uskon että tämä on kaikille osapuolille paras vaihtoehto, huolimatta siitä että ehkä jonkun kerran tippa meni väärään silmään, mutta tulipahan sekin silmä "antibioitua", varmuuden vuoksi.

Tänään muuten on sitten sellainen jännä päivä, että Lempillä on edessä sama koetus. Jännityksellä odottelemme Vihdin kuulumisia tilanteen etenemisestä. Mutta vähänkään Lempiä tuntevana voisin melkein vannoa että siskolikka ei pönttöä päässänsä kauaa pitele vaan temppuilee sen keinolla jos toisellakin pois, viuhahtaen itse hiirijahtii. Silmänisku Toivotaan siis parasta menestystä Lempin leikkaukselle!