Tämä viimeinen tiistai-aamu lähti aikasin liikkeelle kun tietojeni mukaan itsesidontakurssi alkaisi jo klo 7:30. Sitä ennen pitäisi ehtiä aamupesut ja siteiden rullaukset, joihin yhteensä menee liki 2 h. No olin siis ajoissa liikkeellä ja kun opettaja tuli paikalle, hän selvitti että klo 7:30 alkaa käsien sidontakurssi ja vasta klo 8:15 aloitetaan jalkojen kanssa. Eipä siis muuta kuin takaisin päärakennukseen (jossa asun) ja rauhalliselle aamiaiselle.

Pöytäämme tuli eilen uusi saksalaisnainen ja ilokseni hän puhuu oikein hyvää englantia. Hän on jonkinlainen laboratorion esimies ja joutuu työssään lukemaan paljon englanninkielisiä juttuja. Puhumista hän ensin arasteli mutta nyt jo homma sujuu oikein mallikkaasti. Näin sain odotteluajaksi mukavaa englantiapuhuvaa seuraa ja aamiaisen siinä sivussa.

Itsesidontakurssi taas oli hyvin mielenkiintoinen ja antoisa. Meitä oppilaita oli vain kolme kappaletta ja minä pääsin mallinukeksi, jolle ope teki ensin mallisidoksen nilkkaan asti, se otettiin pois ja sitten piti yrittää itse perässä. Ja tämä eka kerta ilman väliin tulevaa vaahtomuovia. Kun tästä haasteesta selvisimme niin vaikeusastetta lisättiin ottamalla vaahtomuovi mukaan ja johan alkoi ongelmia ilmaantua. Aikamoisiin kiemuroihin sitä sai taipua, mutta lopulta sain kuin sainkin aikaiseksi nilkkaan asti ulottuvan, ihan mallikkaalta ja tasapainoiselta näyttävn sidoksen. Tosin kun ope purki sen pois, niin siellä yhdessä kohdassa oli vähän kyseenalaista toimintaa, mutta laitetaan se aloittelijuuden piikkiin. Ja tässä oli päivän annos. Huomenna jatkamme nilkasta ylöspäin, mielenkiintoista.

Itse opettaja on hyvin räväkkä ja erittäin hyvää englantia puhuva pitkä ja näytävä nainen. Hän viljelee paljon huumoria ja samalla kovan lempeällä kädellä, ihan kädestä pitäen opastaa meitä sidonnan saloihin. Olen tyytyväinen että päätin osallistua tähänkin mahdollisuuteen.

Sidontakurssilta tulin tunniksi huoneeseen ja vauhdilla rullailin loput siteet valmiiksi Andrealle, jonka luo seuraavaksi kävi matkani. Ja kaikki meni ihan vanhan kaavan mukaan, ensin lymfaterapia ja siten sidokset ihan nivustaipeisiin asti. Ja kun minut oli jaloista Mchelin-ukoksi kapaloitu jatkui matkani kohti jumppasalia ja fysioterapeutin tapaamista. Jälleen hän harjotutti minulla portaiden kävelyä ja laskeutumista ja jalkojen nostelua oikealla tavalla. Kumma miten rankkaa moinen voikaan olla, ihan hiki siinäkin tulee.

Vasen polveni, josta aikoinaan nivelsiteet katkaisin ja jossa nykyään on vielä nivelrikkoakin, alkoi oireilemaan kesken fysiojumpparin opastuksen ja eräs liike ihan suosiolla jätettiin tekemättä. Ja kun kuitenkin yritin olla reipas ja sinnikäs, niin onnistuin aktivoimaan viikonloppuna vaivakseni saamani alalapaluun kivun. Tunsin olevan tosi rampa ja raihnainen lounaalle nilkuttaessani. Lounaan jälkeenhän vuorossa olisi ollut jumpat, mutta kävin hoitajien luona kysymässä helpotusta selän vihlontaa ja paikalla sattui olemaan fysiojumpparinikin, joka välittömästi pisti minut tän päivän liikuntakieltoon ja selkään levitettiin jotain liminenttiä. Eli loppu päivä meni ottaessa rauhallisesti.

Mutta sen verran ulkoilin, että pääsin nappasemaan muutaman kuvan lumisesta Hinterzartenista, sillä viime yönä tänne satoi n. 3-5 cm lunta, joka on kestänyt koko päivän. Puut ovat kuin sokerikuorrutettuja ja koko maisema valoisa ja hohtava, vaikka aurinkoa ei näkynyt koko päivänä.

Huomisen ohjelma on kanssa hieman haastava kun ohjelmassa on jalkojen loppumittaukset, vika lääkärintarkastus, lymfahoito ja siteet, fysiojumppari ja jumpat...... huh heijaa on siinä päivälle touhua ja tuhinaa. Huomisiiiiiiiiiin!