P5010237_2-normal.jpg

Vapunpäivä meni "työn merkeissä" eli odottavissa tunnelmissa järjestelin paikkoja isännän tuloa odotellessa ja tein vapun-ajan herkkuja. Maustajamestari en vieläkään ole, mutta kyllä noita syö, siis lihapiirakoita......munkit sen sijaan ovat suussasulavia, kuten aina ;)

P5010233_2-normal.jpg

Lisäksi ehdin tutkailla pihapiirin kevään edistymistä ja ihan vielä eivät näillä korkeuksilla ole sireenit ehtineet täyteen kukintoon, mutta yritys hyvä kymmenen.

Viime päivät on poikkeuksetta ollut sateista ja viileää, joten kevät vielä on tekijöissään ja vain odotamme koska se röyhähtää täyteen kukaan.

 

P5010234_2-normal.jpg

Ja kattihuushollissa kun asumme, niin tällaisiltä lahjuksilta kotiportailta emme voi välttyä :(

Sen verran huono lintujen tunnistaja kuitenkin olen, ettei tipusen alkuperä enää käy selville tuosta pikkusiivestä, mutta haaaami :( jokatapauksessa.  PS: kun tarkemmin tutkiskelin tuota siipeä niin saattaisi olla tuikitavallinen talitintti :(


Vapunpäivä meni siis touhutessa ja valmistautuessa isännän kotiinpaluuseen. Illalla yhdeksältä tuli tieto että laiva on ajallaan satamassa ja ajomatka kotiin voi alkaa. Baanaluvan saatua klo 22:30 matka alkoi todenteolla ja vetäydyin hyvillä mielin nukkumaan herätäkseni aamuun ja isännän tuloon.......mutta ei siinä sitten niin käynytkään.

Heräsin tikkana 2:20, kävin veskissä ja päästin Manun ulos lorolle, ettei niitä ylläreitä sisään tulisi. Kiipesin takas ylös ja soitin isännälle kysyäkseni missä asti hän viilettää ja miten menee...... "Ei mee hyvin" oli vastaus :(  Sydän jätti muutaman lyönnin väliin kysyessäni mitä on tapahtunut. 


Isäntä oli saanut ruokamyrkytyksen..... HYI HYI FINNLINES!!!!!!
Ekat oksut oli tulleet ns. syliin, ratin ja polkimien sekä kojetaulun päälle..... eka baanalla oleva levähdyspaikka oli tupaten täynnä joten hän hädin tuskin jaksoi ajaa seuraavalle ja siellä pääsi ulos oksentamaan....... baanallahan ei saa pysähtyä, jollei autoon tule jotain vikaa. Tosin baanan vieressä on leveät kaistat huoltoajoa varten, mutta ei niihin saa pysähdellä.

Isäntä pääsi siis levähdyspaikalle, oksenteli sen mitä ulos tuli ja joka kerta kun yritti juoda jotain, se tuli saman tien ulos..... lopulta hän sai oksentelun loppumaan ja kiipesi kuljetusauton pedille (penkkien takana on sellainen pieni peti, jossa tosiautoilijat viettää lepoaikainsa jne.)  Kun minä soitin, hän oli saanut pari tuntia levättyä, mutta vatsa möyrysi edelleen, oksetti ja olo oli karsea. No, kuka tahansa joka on ruokamyrkytyksen saanut, tietää miltä se tuntuu. Voimat katoaa ja olo on vaan totaalisen kamala :(


Soitimme Eeron apuun, sillä metsureista kun on moneksi, äkkiä vaatteet päälle, evästä koriin, elukoille ruoat ja matkaa. Edessä olisi vähintään kymmenen tunnin rupeama. Pelastuspartia Eero & Heidi oli matkalla!

Regenbugen kiisi Eeron ohjauksessa ja minä olin yhteydessä isäntään aika ajoin, kertoillen misssä kohden olemme jne. Odotellessa meitä isännän olo hieman koheni sekä helpotti ja hän lähti ajamaan seuraavalle lepopaikalle, meitä vastaan.

P5020244_2-normal.jpg

Lopulta viiden tunnin kiitämisen jälkeen yhytimme toisemme. Isäntä oli todella huonossa kunnossa, naama punaisena, tuskanen ja ressukka. 

Mukanani toin Jaffaa ja pesuvälineitä. Eeroa tankkasin kahvilla ja lihapiirakoilla, ennenkuin hän lähtee ajamaan konetta kotiinpäin. Isäntä kiipesi, hoitotoimien jälkeen takaisin petiin ja minä lähdin Regenbogenilla ajamaan kuljetusauton perässä. Siinä me sitten ryttyytettiin 80-90 km/h kohti kotia, mieli jo pikkasen parempana. Isäntä takapedillä kuorsaten (sai onneksi nukuttua).


P5020249_2-normal.jpg

Kuljetusauton perässä ryttyytellessäni tuli muuten selville sekin, mikä sen nimi on...... Katsokaa vaikka itse, ilmeselvä OLGA, vanha rouva .... ja ehkä pikkasen hunningolla :). 

Valitsimme hieman pidemmän paluureitin, mutta näin vältimme pitkät ja raskaat nousut ja laskut, joita lyhyempi reitti oli pullollaan. Mieli on toiveikas..... mutta eihän tässä ollut vielä kaikki.....vanha kunnon Herra Murphy lateli eteemme lisää koettelemuksia :(


P5020246_2-normal.jpg

Lähestyessämme etelää, tuli yks kaks aivan järkyttävä sumu, oikein hernerokka sellainen ..... en ollut tuollaista sumua ennen nähnyt ja hieman pelottavaltakin se vaikutti, mutta tuntui turvalliselta ajella koneauton perässä kun näki mihin menee.

Mutta sumussa tuli mentyä liian pitkälle ja yks kaks löysimme itsemme tieltä, johon kuuluu kuusi kappaletta tunneleita, joista pisin liki 10 km. Ei muuta kuin eteenpäin tuumasi Eero, isännän kuorsatessa takapedillä ja minä körryyttelin perässä ja katsoin koko ajan, ottaako joku kohta kuormasta tunnelin katossa roikkuviin vehkeisiin kiinni...... ei ottanut!

Oltiin jo Ilmenaussa, Regenbogen synnyinsijoilla ja enään vajaan tunnin matkan päässä kotoa. Mutta, mutta......


P5020252_2-normal.jpgTunneleiden automaattinen hälytysjärjestelmä oli eri mieltä ja pisti tunnelit kiinni. Liikenne pysähtyi ja lopulta löytyi syyllinen, eli me!!!!

Poliisit tuli paikalle ja alkoi armoton selittely, paragraaffeja tutkittiin, papereita plarattiin, passit ja ajokortit kummaltakin (Eero ja Isäntä) takavarikoitiin ja kone sammutettiin näiden selvittelyjen ajaksi. Minä odottelin perässä, muun baanalla olevan autoruuhkan kanssa, kun se tunneli oli ja pysyi suljettuna. Sydänalassa tuntui kamalalta, mutta tässä oltiin, eikä muuta voitu.


Viimein poliisit pääsi johonkin tulokseen, ja autojen annettiin ajaa tunneliin, meidän jäädessä baanalle odottamaan. Minuakin poliisimies hätisteli jatkamaan matkaa, mutta sain parahdettua ne tärkeät sanat "My husband!". Jonka jälkeen (liki 2 metrinen komistus) vaihtoi sujuvasti englantiin ja aloitti lohduttavan selityksen.

Meiltä puuttui korkean ajoneuvon lupa kulkea tunneleissa, vaikka lupa oli, mutta se ei kattanut tunneleita. Ja lisäksi kun Olga oli sammutettu selvityksen ajaksi (hernerokkasumussa), se antoi henkilökohtaisen protestin ja kieltäytyi starttaamasta uudelleen...... eli jumissa oltiin.

Kerroin tuolle miellyttävälle komistukselle huoleni isännän terveydestä ja päällänsä olevasta ruokamyrkytyksestä, jolloin hän huolestuneena tiedusteli, tarvitaanko ambulanssia?  No, ei nyt sentään, mutta nesteytyksestä täytyy pitää huolta, totesin :)  Tähän poliisimies, että no kyllä mieheltänne ainakin ääntä riittää, sillä samaan aikaan isäntä huusi Olgan alla maaten oheita Eerolle, kun yrittivät saada vanhaa rouvaa strattaamaan. 


Viereiseltä kaistalta lipui hiljaksiin ohitsemme noin miljoonan auton jono, ja kaikki tuijottivat meitä ja kuormaamme. Kännykkäkamerat räpsivät ja tunsin olevani joko julkkis tai suur-rikollinen.... ja seuraavaksi ilmestyi palokunta.

P5020254_2-normal.jpgTässä vaiheessa tilanteemme sai kaikki ulkoisen katastrofin merkit ympärilleen. Paloautosta singahti se nuorin palomies ja alkoi levitellä varoitus-kartioita ympärillemme. Vanhempi palomies alkoi ohjata liikennettä ja esimies-tasoiset palomiehet neuvottelivat tärkeän näköisinä poliisien kanssa, tutkaillen taas kerran niitä papereita, passeja jne.

Ja taas uoteltiin ja lopulta paikalle lipui järkyttävän iso hinausauto....... mukanaan veljekset kuin ilvekset, eli kaksi ADACin hemmoa. (ADAC on paikallinen tiepalvelu, sama kuin Autoliitto Suomessa.)

Nuo kaksi ketterää veljestä hääräsivät ahkerasti ja lopulta vetäen hinausautolla, vanha rouva saatiin käyntiin. Siitä huolimatta tuo iso hinausauto lähti vetämään sitä pois baanalta. Varmaan joku saksalainen paragraaffi tästäkin löytyy, joka takaa hinaajayrittäjien toimeentulon ;).... Mutta tässä vaiheessa meille tuli Eeron kanssa kiire ehtiä perään. Isäntä kun jo istuksi Olgan hytissä ja matkasi takaisin edellisen tunnelin suulle, josta päästiin pois aiheuttamasti lisäongelmia.


Summasummarum

Pääsimme siis pois baanalta ja saatiin sakot ja roima lasku hinauksesta. Poliisimies kehoitti loppusanoikseen minua pitämään huolta isännän terveydesta ja vatsavaivoista ja toivotteli hyvää kotimatkaa...... just just :) Olga jätettiin kuormansa kanssa Ilmenauhun hinausfirman varikolle, jossa ne korjaa sen startin maanantaina. 

Totesin että paikallinen poliisi, tunnelivahdit ja palokunta vielä pikkujouluissaankin vaihtavat muistojaan siitä "kun suomalaiset metsäkonetta kuljettivat" ;)


Me pakkauduttiin Regenbogeniin ja ajoin meidät turvallisesti kotiin, läpi niiden samaisten tunneleiden ;)  Kotona komensin isännän vaakatasoon tuvan sohvalle, kannoin sille jaffaa ja lääkkeitä ja paijailin hyväksi.

Eero lämmitti meille saunan ja lopulta kymmenen aikaan päästiin kömpimään omaan petiin, yhden yli onnellisen koiruuden kera. ...... joka oli yliriehuvainen kun isukki viimein oli kotona, eikä sillä ollut harmaan sinistä aavistusta seikkailuistamme.

Manun kehuksi on todettava vielä, että aamupaniikissa olin unohtanut makuuhuoneen oven auki, eikä sinne ollut, pahoista epäilyistäni huolimatta, tehty yhden yhtä merkkailua, hyvä Manu!


Semmoinen seikkailu tällä kertaa, mutta kälyni sanoin "Kokemuksia saa vain tekemällä"...... tämän kokemuksen olisin ehkä voinut jättää väliin, mutta alkumatkan maisemat tuon reitin varrella, ennen sumua, oli sanoinkuvaamattoman kauniit. Ehkä palaamme sinne vielä joku kerta ja pääsen kuvaamaan niitä. Nyt itse ratissa ollessani jäi tuo kuvaus vähemmälle.