Tänään sunnuntaina on ollut ihan virallinen lepopäivä. Kroppa kun kuulemma sellaista vaatii kaiken tämän touhun ja tohinan keskellä. Eli tottelin hoitajia ja otin rennosti.

Aamusta otin sidokset pois, sillä ne olivatkin jo hieman levahtaneet ja polvitaipeissa alkoi tuntua "vääränlaisi" paineita siteiden kiertyessä rullalle reunoistaan. Kävin suihkussa ja loppujen aamutoimen jälkeen keräsin pyykättävät kamat, rahat, kännyn ja SANAKIRJAN. Sitten lähdin kamojen kera aamiaiselle ja sieltä suoraan kohti pyykkihuonetta. Ja tovin Miele-pesukoneen komentosanoja suomennttuani löysin hienopesuohjelman joka kesti vain 58 minuttia, aiemman kahden tunnin rullaamisen sijasta. Latasin koneen ja palasin huoneeseen.

Urven linkkivinkistä etsin jotain kotimaista katsottavaa ja päädyin veljeni perheen supersuosikki elokuvaan "Liian iso keikka" ja vaikka olen senkin jo pari kerta nähnyt niin vielä se vaan jaksoi viihdyttää. Kumma ettei tätä Ere Kokkosen tuotosta ole tv:ssä nähty kuin kerran. Kesken "Liian ison keikan" säntäsin takaisin pesuhuoneeseen vain todetakseni olevani liian myöhässä. Koneeni toki oli jo pysähtynyt, mutta naapurikoneen sisältö oli jo ehditty sulloa kuivausrumpuun, jossa valmistumis aika oli vasta reilun puolen tunnin kuluttua. Mutta minulla oli mukana termosmuki ja kolikoita, joten kiipesin kerrosta ylemmäs kahvihuoneeseen, ostin itselleni tupla-cappucinon ja istuin alas nautiskelemaan. Samaan aikaan kahvihuoneessa oli eräs saksalainen isokokoinen nainen, jonka kanssa olen jo muutaman sanan hississä vaihtanut ja todennut hänellä olevan todella hyvän kielitaidon, eli siinä sitten hetki juteltiin ja vaihdettiin mietteitä niin saksasta, suomesta kuin földistäkin. Oikein virkistävää.

Vihdoin sain pyykkini ladattua kuivausrumpuun joka ilmoitti että erä on valmis tunnin ja 20 minsan kuluttua. Ei siis muuta kuin takaisin huoneeseen ja Liian ison keikan pariin. Kun leffa loppui, oli kuivuriaikakin käsillä joten takaisin pesuhuoneelle, kamat ulos seuraavan odottavan seisoessa vieressä ja vauhdilla louaalle, johon saavuin ihan nappiaikaan.

Vihdoin lounaalta huoneeseeni palattua olin kieltämättä hieman naatti ja selkäni lähetti vastalauseita eilisen rajun jumpan muistoista. Teimme paljon ja pitkiä sarjoja käsillä, joten meikäläiselle tietokonetyöläiselle nuo liikkeet tulivat oikeeseen paikkaan mutta kun sattuu jälkeen päin . Otin siis pikku päikkärit mutta kipu vain lisääntyi ja yritin kuumalla suihkulla, ei tehoa ja yritin venytellä ei tehoa....... ja sitten olikin jo päivällinen.

Ja siinä se päivä sitten menikin. Yritin lepäillä ja ottaa rauhallisesti mutta vihotteleva selkä teki suunnitelmat vähän vaikeiksi. Kun  yöhoitaja tuli kierrokselleen ja kysyi onko kaikki ok, kerroin pienestä kivistyksessä selästä ja kysyin olisiko hänellä jotain relaxant voidetta tms. Hänelle oli, käytävällä olevassa kärryssä ja saman tien hän hieroi sitä selkääni ja toivotaan että se alkaa vaikuttamaan ja selkä ei häiritse yöunta.

Näillä aatoksilla, tänään täältä............ enää viisi yötä