Nyt se on tainnut sitten ihan oikeasti iskeä se koti-ikävä ja mötötys. Ilmanalat ovat aina vaikuttaneet minuun (kuten äitiinikin) voimallisesti, ja nyt täällä on kosteaa, kalseaa, sumuista ja masentavaa. Ei voi mitenkään puhua kauniisti Svartswaldin kauniista maisemista kun niitä ei sumulta näe .  Ja tämän päivän mittaustuloksetkin olivat lievästi sanottuna laimeat, vain 400 g kolmen päivän aikana, ja vielä kun mukaan ottaa sen tosiasian että jokaisen ruokailun välillä mulla on ollut nälkä. Jotain piristystä tässä nyt pitäisi keksiä...

Andrean sidokset toimivat hyvin ja kestävät aina seuraavaan aamuun, eli niistä en voi valittaa. Andrea on samanikäinen kuin minä eli juteltavaa riittää ja vielä kun hän on aikatauluttanut minut klo 11:n jälkeisiin aikoihin, niin aamut ovat muodostuneet paljon rauhallisemmiksi kuin alkuaikoina täällä Földissä. Toinen luottohenkilöni tällä hetkellä täällä on fysiojumpparini, joka on todella pätevä tyyppi ja vie ohjelmaamme kokoajan eteenpäin vaikeneviin harjoitteisiin. Eilen oli sitten edessä se kauan pelätty tasapainolauta. Pirulauta niillä on tällä sen verran tehokkaat ja kestävät vehjeet, että pakkohan sitä oli kokeilla ja hengissä siitä selvisin. Loppuviikon fysiojumppari on lomalla joten seuraava harjoituskerta on vasta tistaina ja siten otetaankin kolmen päivan tiukka loppukiri.

Ai niin, eilen oli jalkojen mittaukset tulevia sukkia varten ja olipahan tehokas nais-kaksikko joka hommaa hoiti. Ekat sukat pitäisi tulla maanantaina jolloin ne koeajan ja näytän tohtorille (kenelleköhän, sillä minua on täällä hoitanut 3 eri tohtoria) ja jos kaikki ok niin toiset pistetään tilaukseen. Sukat tulevat olemaan aika olennaisesti erilaiset kuin nykyiset sukkani. Materiaaliltaan ne ovat ns. laakakudosta, tiukat ja joustamattomat ja niiden muoto on ikäänkuin nilkkasukka ja legginsit. Nykyiset Lymedin sukat ovat pehmeämmät, joustavammat ja muodoltaan polvisukat ja "bermudat" kuten täällä sanovat, itse kutsuisin housuja pyöräilyhousuiksi. No nähtäväksi jää onko näkemykseni oikea. Järkyttävä hinta oli pienoinen yllätys, mutta kyllä minä tästäkin vielä selviän, kiitos Kutvosten (=vanhempieni).

Ja muutoksiakin täällä Földissä tapahtuu koko ajan. Hoidettavia tulee ja menee jatkuvalla syötöllä, joka päivä tulee joku uusi ja joku vanha katoaa. Parhaiten tämän huomaan ruokalassa ja jumpissa. Meidän pöydästäkin on Hr Nowak katosi kuin tuhka tuuleen ja tilalle tuli Fr Leuain (tai jotain sinne päin). Samoin eillen katosi se inuiitin näköinen, tosi mukava, vain 14 v. utzbekisanilainen tyttö, Malikah. Kun kyselin ruokalahenkilökunnalta sain jotain selitystä että hänen ihonsa ei kestänyt hoitoa, eli on ilmeisesti ihan vuodelevossa. Alkuperäisestä nelikosta on jäljellä siis vain Hr Berg ja minä. Ja Hr Berg on ainoa joka puhuu englantia, joten vähiin käy juttelukaverit rokapöydässä, Malikah sentää yritti jutella ja jotenkin toisiamme ymmärsimmekin.

Meneepä tosi valitteluksi tämä kirjoitus, mutta kun näitäkin päiviä tänne mukaan mahtuu. Mielessä alkaa pakostakin pyörimään kotimaassa odottavat kuviot työpaikalla, joista olen todella huolissani. Voi kumpa osaisi ottaa päivän kerrallaan ja vain uskoa että tästäkin selvitään.

Ja lopuksi päivä lukuina: 150/70 ja -10,8 kg.