P3270607_2-normal.jpg

Meillä täällä Kaltensundheimissa, tai niinkuin paikalliset sanovat, Soindessa, on pyykkipäivä kaksi tai jopa kolme kertaa viikossa. Olemme hyvin kovasti puhtaudesta pitävää porukkaa, joten koneet pyörivät ja naruilla roikkuu millon mitäkin, kun me pyykkimuijat vauhtiin päästään.

Pesuaineisiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Meidän hyllyssä on pesuaineet valkoiselle, mustalle, värilliselle, allergiaherkille ja erikois-orkideatuoksuja kaipaavalle pyykille. Lisäksi kahta eri sorttia huuhteluainetta, toinen tuoksulla ja toinen ilman. On erityisen tärkeää pestä pyykki juuri sille sopivalla pesuaineella, huuhteluainetta tarpeen mukaan käyttäen.

Mitä siitä tulisi jos valkoisen lakanapyykin esimerkiksi pesaisisi mustalle pyykille tarkoitetulla aineella. En uskalla edes ajatella, harmaaksi vähintään taitaisi lakanat muuttua...... muuten olikos se harmaa vielä kevään muotivärejä, vai menikö se jo ohi? 

pyykinkuivausteline_kasittelematon_122-n

Perinteisestihän pyykkipäivä aloitetaan heti  ylösnoustua. Ensimmäinen koneellinen valmistuu jo ennen auringonnousua ja toisen koneellisen valmistuttua voidaankin tehdä tuikitarpeellinen ulkoilman tarkistus kuivausmenetelmän valitsemiseksi. Jos joskus kiire oikein yllättää, tempasen ensimmäisen koneellisen suoraan kuivuriin ja vasta toisen koneellisen jälkeen katsastan ulkoilmakuivatusmahdollisuuden. Eka koneellinen on tietysti varmuuden vuoksi lastattu sellaisilla pyykeillä, joille rumpukuivaus sopii parhaiten, esim. työvaatteet jne.

Kun pyykkikone on hommansa tehnyt, on kuivattamisen vuoro. Me Soindelaiset pyykkimuijat katsomme siis aina ensimäisenä
amulla ulos ja mittailemme josko millainen                              KUVITUSKUVA
pyykinkuivatussää tänään tulisi. Ihanne on tietysti sellainen vuoristoilmaa mukanaan tuova leuto tuuli auringonpaisteella, joka pyykkejä hellästi heiluttelee samalla kuivaten ne kuin huomaamatta raikkaan ulkoilman tuoksuiseksi.

Oma pyykkimuijan urani on vielä alussa, mutta olen jo oppinut lähimaatalon lannanajopäivät ja navetan putsauspäivät huomioimaan, silloin ei pyykkiä ulos voi missään nimessä viedä. Johan siinä Meiningenin rouvatkin ihmettelisivät neniään nyrpistellen, jos Rewe-centteriin menisin juuri pestyissä vaatteissa, lannalta tuoksahtaen. Niinpä olenkin ottanut tavaksi lannanajopäivinä käyttää tuota orkideatuoksuista pesuainetta ja kuivausrumpua, näin pelaan varman päälle ja ympäristön nenät kiittävät.

Jos taas pyykit saa ulos kuivumaan, on silloin ehdottomasti lakanapyykin päivä. Siellä ne tuulessa kuivuessan jäävät kivan napakoiksi ja mankeloiminen sellaisille lakanoille on yhtä juhlaa. Reunat suoristuvat kuin itsestään, taitteet tulevat teräviksi ja voi sitä palttinan kiiltoa jonka kunnon ulkokuivattuun ja mankeloituun lakanaan saa loihdituksi. 

pyykki2-normal.jpgKuivasrumpu taas on sade- ja lantapäivien pelastus. Nyt pitää tunnustaa että meillä on ollut hiukan ongelmia tuon kuivarin kanssa, se kun välillä tempaisee termostaatin pois päältä ja ei siinä silloin mikään pyykki kuivaksi tule, vaikka tuntikaupalla sitä rummussa pyörittelisi. Rumpukuivaus on nopea ja tehokas, mutta näin perinteisen pyykkimuijan ominaisuudessa en oikein tykkää sen tekemästä ylenpalttisesta                                    KUVITUSKUVA
pehmeydestä. Vastapestyn ja oikealla tavalla     

kuivatun pyykin tuleekin olla pikkasen karheaa kun sitä poskea vasten koettaa. Ja lisäksi rumpukuivaus kuluttaa vaatteita ihan toisella tavalla kuin tuo lempeä vuoristo-tuuli. Mutta on hetkiä, jolloin tuo kuivari on pelastanut päiväni ja sen aikataulut.

Mutta eihän se pyykkimuijan päivä vielä kuivauksenkaan jälkeen ole kuin puolessa. Siitä alkaa se loppusuora, pyykkien taittelu, pinoaminen ja paikoilleen saattaminen sekä tarvittaessa mankelointi tai jopa silitys. Itse olen terveen järjen linjoilla, eli en silittele alusvaatteita enkä muitakaan ei pahemmin ryyppyyn menneitä vaatteita. Silitykseen asti minulla pääsee pöytäliinat ja kauluspaidat, sekä perinteiset kangashousut. Isännän verkkarit taittelen suoraan kuivatuksen jälkeen hyllylle, ja se piisaa niille.

mankeli-normal.jpgLakanapyykin osalta taas mankeloiti on se ehdoton ja ainoa oikea tapa edetä. Parhaiten homma luonnistuu, jos onnistut ottamaan lakanat narulta juuri oikean kuiva-kosteus-suhteen hetkellä. Lakanan tulee olla kuivan kostea, silloin sen mankeloiminen sujuu kuin itsestään, suuremmitta ongemitta tai lisärypyttä. Lakanoiden vetäminenkin yksin on silloin helpompaan. Kuiviin lakanoihin tarvitsee apukäsiparin, tai vähintään sellaisen                    KUVITUSKUVA
seinään kiinnitettävän "pyykkirengin", jonka ​avulla vetäminen onnistuu yksinkin. Muuten.... tuollaista laitetta en netistä löytänyt sitten ollenkaan, osaisikohan joku ystävällinen sielu kertoa mistä sellaisen saisi hankittua, täällä saksassa kun eivät tuosta ihanuudesta vielä tiedä mitään.

Ja kun lopulta kaikki pyykit on lajiteltu, taiteltu, pinottu, niputettu ja mankeloitu voi todella hyvällä mielellä sulkea liinavaatekaapin oven ja kipaista keittiöön keittämään mukavan kupposen kahvia, jota nautiskella ja hetken hengähtää, ennen kuin seuraava tehtävä kutsuu tekijäänsä.

Terv. Pyykkimuija, jo kolmannessa polvessa