Takana on ihan normipäivä täällä Földissä. Kaikki normaalit menot kuten sidonnut, fysiojumppari, jumpat ja syömiset, kummasti niillä päivänsä täyttää.

Päivän erikoisuutena voin kertoa tapauksen kun aamulla  odottelin fysiojumpparia sessioomme, niin ohitseni pyyhälsi Dr. Katryn Junge (tai jotain sinnepäin). Hänet kuitenkin tapasin pari vuotta sitten Helsingissä, kun olin mallinukkena lymfaödmapotilaasta eräässä kolutustilaisuudessa. Hän tervehti ja tunnistaessaan pysähtyi ja jäi hetkeksi juttelemaan. Hän kertoi juuri eilen palanneensa Oulusta, jossa oli Tom Väisäsen järjestämässä tilaisuudesa esitelmöimässä. Hän oli Tompalle kertonut minut olevan nyt parhaillaan Földissä ja Tomppahan jo tiesi asiasta ja lisävalaisi tohtoria että olen täällä ihan omalla kustannuksella, eli etten saanut maksusitoumusta reissulleni. Tästä tohtori oli hyvin järkttynyt ja pahoillaan, mutta sanoi olevansa varma että saamme tuloksia aikaiseksi ja hän auttaa minua hoitavaa lääkäriä laatimaan mukaani "good letter" jossa selvitetään tilannettani, annettua hoitoa ja tuloksia. Olin tietysti tyytyväinen, kun näin extra huomiota saan :-) Joten kyllä tässä taas jaksaa jumpata sidoksien kanssa, vaikka se aika rankkaa onkin.

Jumpista tuli mieleen tältä päivältä kun olin tuoli- ja isojen ihmisen jumpissa. Aluksi venyteltiin sellaisella kuminauhalla ja vetäjä tuli oikein erikseen mulle englanniksi kertomaan kuinka en saa suoristaa kättäni kokonaan, vaan se pitää jättää vähän koukkuun...... hän etsi oikeaa sanaa ja yritti että minä auttaisinhäntä siinä. No ei tuo sana minunkaan mieleeni tullut, jolloin totesin, etten tiedä, sillä ei englanti ole äidinkieleni. Tähän vetäjä ihan vilpittömästi totesi että ihanko totta, ei uskoisi.  ja jatkoi vielä kysymyksellä että mikä on sitten äidinkieleni, johon minä tietysti että suomi. Tämän jälkeen hän kutsui minua Ms. Finnish nimellä . Viereeni tuli jumppaamaan se sama iso nainen jonka kanssa hissiin juutuimme. No, osa jumpista tehtii parina ja hyvinhän me yhteen sovittiin, melkein samankokoiset ja pituiset. Teimme temput niin hyvin että vetäjä oikein alkoi kehumaan meitä tyyliin, "You are so good", johon minä että "Yes, we are GREAT"...... tästä vetäjä sain vai vettä myllyyn ja alkoi keksiä toinen toistaan mahtavampia sanoja joilla kuvata meidän loistavaa suoristust. Turha kai sanoa että kaikilla oli hauskaa, siis edelleen totean. Kyllä nämä saksalaiset englantia ymmärtävät, eivät vain uskalla puhua .

Nyt on sitten enää 1 yö kunnes rakkaani saapuu, huomenna myöhään illalla. Senpä vuoksi seuraavien päivien blogimerkinnät saattavat jäädä lyhyiksi tai ilmestymättä kokonaan, on meinaan vähän tähdellisempää tekemistä ....... öitä!