Kaikki alkoi selkäkivusta

Kun vuosi 2003 alkoi sain seurakseni sitkeän alaselän kivun joka ei kadonnutkaan vuodenvaihteen lomapäivien aikana kuten edellisinä vuosina. Tämä kipu vain jatkui ja veti minut vaakatasoon tämän tästä. Kokeilin venyttelyjä, lämpimiä suihkuja, kylmiä suihkuja, kylmägeelihoitoa, lämpöpusseja ja lämpötyynynä sekä valtavaa määrää erilaisia särkylääkkeitä ja särkyvoiteita. Kipu pysyi ja paheni vieden ajoittain yöunenikin.

Olen mielestäni ihan riittävästi saanut elämäni aikana hypätä lääkärissä joten tämänkin asian hoitamista pitkitin ja yritin vain sinnillä päästä aamuisin sängystä ylös ja hommiin. Nytkin pääsyy vetkutteluuni lääkärin luona käyntiin oli vanha tuttu, lihavuuteni. Ihan samoin kun lääkäri minun suhteen, minä hänen suhteensa oletin enemmän kuin ehkä olisi ollut kohtuullista. Mielestäni siis tiesin jo valmiiksi mitä kuulisin. Selkäkipu johtuu runsaasta ylipainostani ja laihduttaminen olisi ainoa keino siitä pääsemiseen. Kerro jotain uutta!

Olinhan minä niitä kiloja kadottanut ja uudelleen löytänyt tämän tästä ja tiesin kuinka paljon helpompaa oloni olisi muutama kymmenen kiloa keveämpänä, joten tiedonpuutteesta ei ollut kyse. Luonteessaniko sitten vika oli kun ne kilot aina löysivät takaisin kehooni tuoden mukanaan lauman uusia kavereitaan "ilahduttamaan" elämääni. Ettenkö ollut yrittänyt nytkin päästä edes viidestä kilosta eroon, mutta kun se ei vain onnistu.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Lääkärin puheilla nro 1

Vaikka olin ennakkoluuloinen lääkäriäni kohtaan, niin kaipasin apua jatkuvaan, nyt jo hermoille ja yöunia vaivaavalle selkäkivulle, enkä luentoa liikakiloistani ja "muutamien pienten sekä helppojen muutosten mukanaan tuomasta laihtumisesta". Miksi tuota ihmettä ei minulle ollut koskaan tapahtunut? Miksi minulle muutama pieni, helppo muutos tarkoitti käytännössä näännyttämistä ja näkkileivällä elämistä että edes millin puntarin viisari notkahtaisi vasemmalle. Mutta tässä sitä taas istuttiin, pelokkaana ja silti määrätietoisena. Minulla oli missio jota jatkuva kipu alaselässäni vahvisti ja muistutti miksi tähän tilanteeseen itseni jälleen altistin.

 Onneksi minua jo reilun 10:n vuoden ajan hoitanut työterveyslääkärini on yksi niitä ymmärtäväisimpiä lääkäreitä joita kohdallani on osunut. Hänen edessä olen uskaltanut riisuutua ja paljastaa järkyttävät jalkani. Hänen reaktionsa oli varovainen ja myötätuntoinen "Voi kamalaa" ja sitten jatkettiin silloisen vaivan hoitamista, jalkoihini sen liiemmälti puuttumatta. Mitäs sitä selvää asiaa sen enempää pohtimaan, kamalat ovat ja syykin selvä, holtiton mässäilevä elämäntapani. Myötätuntoni oli lääkärini puolella, hän kun ei ollut onnistunut vakuuttamaan minua hoikan elämän paremmuudesta, useista varovaisista vihjailuista huolimatta. Silti hän jaksoi olla vielä ymmärtäväinen selkäkipunikin edessä.

 Ajoittain siis uskon lääkärini jopa näkevän minut ja vaivani muutenkin kuin vain ylikilojen aiheuttamina ongelmina. Jälleen kerran hän ylitti itsensä ja vain pienellä loppukaneetilla, ikään kuin viran puolesta, totesi ylipaino-asioista. Lopputulokseksi hän määräsi minut 10:n kerran fysioterapiaan jossa pyrittäisiin selän jännityksiä lievittämään.

 

Fysioterapiaan siis

Ja niin löysin itseni fysiojumpparin pöydältä. Kaiken kaikkiaan kahdeksan kertaa kävin hänen luonaan ja koin vain sähköisen kivunlievityksen antavan hetkellistä apua selälleni. Mutta se muu vatkaaminen, herkän ihon ja lihaksien rusikoiminen ja nutjuuttaminen teki oloni vain entistä kankeammaksi ja lihakset kipeiksi. Myös fysiojumpparini koki avuttomuutta ruhoni edessä ja jutteli tapauksestani kollegalleen kertoen mm. isoista, turvonneista raajoistani. Tämä oli tuolle myös lymfaterapeutin ammattitaidon omaavalle jumpparille avainsana ja hän kutsui minut luokseen viimeiseksi kahdeksi kerraksi kokeilemaan voisiko hän lymfahoidolla helpottaa oloani.