Leukojen nyrjähdys alkaa olla hallinnassa, vielä vähän turvottaa korvanjuuresta mutta olo on jo paljon parempi. Kipeenä on kurja olo, ei oikein mikään hotsituta kun on vain epämääräisen epämiellyttävä olo. On väsy, mutta ei nukuta. Tekis mieli syödä jotain, mutta mikään ei oikeastaan maistu jne. Mutta nyt alkaa tää olo olemaan parempi ja voisi jopa suunnitella kodinkohennuksellisia toimia.


Isännällä epäonni koneenkorjauksessa jatkuu, eikä tilannetta helpota tuo ulkona riehuva sademyräkkä. Voin vain kuvitella kuinka kurjaa on ulkoilmassa, kosteassa kohmeessa makoilla koneen alla ja yrittää saada vika paikannettua ja korjattua :(  En voi auttaa muuta kuin pitämällä kodin läpimänä ja siistinä, hoitaa kuivia vaatteita tarvittaessa ja kannustaa minkä voin.  Lisäksi eilen sähkömiehen tekemä ohari harmittaa miehen mieltä yllättävän kovasti :(  Eihän maailma tähän kaadu, mutta pahimmillaan se voi viivästää asioiden toteutumista. Ei mee tänään hyvin saksanmaalla. :(


P3190561-normal.jpg

Ehkäpä siis otan tänään käytöön äiti-Ullan keinot. Sateella hän aina kaivoi kaappien pohjilta värityskirjat ja paistoi lettuja. Mulla ei täällä värityskirjoja ole, ja tuskin isäntä niistä innostuisikaan, mutta mitä jos tempasisi puolen litran lettutaikinan mielenpiristykseksi kotiinpalaajalle?........ maitopulveria löytyy, samoin jauhoja ja munia joten eiköhän se onnistusi.

Näin meillä tänään päiväkahvin aikaan.           


Eli ei tässä sen kummempia. Illalla nukahtaessani mietiskelin, kuinka uskottavat nuo tilastot blogini kävijöistä ovatkaan?  ...... jatkan pohdintaa.