Eilinen päivä meni vähän paremmin, luojan kiitos..... meillä alkaa omat rutiinit muodostua elukoiden kanssa (Armas on edelleen kadoksissa ja sisuskaluni kääntyy ympäri-ämpäri kun vain ajattelenkin mitä on tapahtunut). Manuhan nyt on mukana kaikessa mitä teen tai oon tekemättä, mutta jotenkin Piksu ja Herttakin nyt ovat kiinnittyneet minuun normaalia enemmän.

Huvittavaa on, kuinka ne kimpoilee ja kirmailee perässäni mm. keittiöön, toisilleen sähähdellen ja muristen ja sitten kesykissan kasvot hellyttävällä ilmeellä minuun päin kääntäen ja herkkiä "miuku, mauku" ääniä päästellen :) Me kaikki ollaan vähän vaillinaisia isännän reissun johdosta, mutta selvitään silti.


Eilisen isoin juttu oli ilman muuta hoitoon Danielin luo meno. Osaan tuon matkan jo unissanikin, mutta usein en ole sitä vielä yksikseni ajanut, taitaa olla yhdellä kädellä laskettu ne reissut. Meillä kun on tapana mennä yhdessä, toisinaan isännälläkin on hieronta tai jalkojen hoito, toisinaan hän tulee vain "seuraksi" ja koska käymme samalla Tannin Edekassa josta saa sitä maanmainiota sipulileipää ja muutenkin, joka on valikoimaltaan laajempi mutta kohtuuhintainen. 

Toisinaan heittäydymme ihan valattomiksi ja käännymmekin toiseen suuntaan ja menemme Normaan :D, varsinkin jos siellä on jotain mielenkiintoista tarjouksessa. Viimeksi ostimme sieltä käytävämattoa Knalliin eli asuntoautoomme,
"kun halavalla sai".

hoitoon-normal.jpg

No, eilen siis karautin Regenbogenilla Wendershauseniin huiman 16:n minuutin matkan. Oli aurinkoinen ja kaunis ilma, joten istuksin vain t-paita päällä kun odottelin lupaa mennä yläkerran hoitohuoneeseen.....kun Daniel tuli ylös hän totesi ihmetelleen että miten mulla ei ollut takkia päällä, kunnes oli muistanut että minähän olen Suomesta! :D  Tästä saimmekin hyvän keskustelun maittemme erilaisista ilmanaloista, sisälämpötiloista jne. 

Englannin kielentaitoni laajenee kohisemalla keskusteluissa Danielin kanssa, sillä keskustelun aiheemme ovat aika laidasta laitaan, jopa politiikkaa ollaan sivuutettu. Aionkin tulevaisuudessa pyytää Danielia vaihtamaan ajoittain saksaan ja yrittää aloitella keskusteluja saksan kielellä :)  Katsotaan jospa saisin hänestä tsempparin saksan kielen opintoihin ;)

P4280193_2-normal.jpg

Välillä huomasin Danielin hämmentyneenä vilkuilevan ikävissäni lakkaamiani kynsiä..... täytyy siis muistuttaa että olen Danielin äidin ikäinen ja ajoittain tunnun järkyttävän tämän katolilaspojan (20v) maailmankuvaa mielipiteilläni ja muilla jutuilla. Olenko Danielille jonkinlainen Akilleen kantapää, joka kolisuttelee hänen sovinnaisuuden rajojaan?  Oli niin tai näin, niin hän ei sitä millään tavalla tuo julki...... jos ei niitä hämmentyneitä katseita ja punastuksia oteta lukuun ;)

Toisaalta, onhan tuo aika järkyn näköistä, paksuissa sormissa,
mutta onpahan omat ;)


edeka-normal.jpgJa kesken hoidon taivas repesi, alkoi ukkostamaan, salamoimaan ja satamaan "sata lasissa". Kun kipittelin hoidon jälkeen parkkikselle, kastuin liki läpimäräksi, mutta onneksi muistin auton-osto-lahjaksi saamani sateenvarjon joka oli takakontissa. Avasin siis takaluukun ja sen suojassa kaivoin sateenvarjon esiin ja pääsin kutakuinkin inhimillisen kuivana sisään Regenbogeniin. 

Siitä singahdin Edekaan, ja sade sen kuin tiheni. Aluksi tuntui, ettei Regenbogenin pyyhkijät pysy mukana ollenkaan, kunnes löysin pyyhkimien turbo-vaihtimen ja jo alkoi matkanteko onnistua näkyvyydenkin kannalta hyvin. Edekasta mukaan tarttui pääasiassa elukoiden ruokia, mutta myös pari pikkujuttua, ihan vain itselle ;)  Yksin kaupassa käynti on rentouttavaa, se on todettava, vaikken mikään shoppailija olekkaan.


Siitä sitä sitten lähdin järkyttävän rankkasateen ympäröimänä takaisin kotiinpäin ja puolimatkassa sade oli vain ikävä muisto. Kotona minua odotti yli-innokas Manuska, joka moneen kertaan kävi varmuuden vuoksi tarkistamassa, että ei kai vain isukki ollut autossa mukana, mutta tyytyi minuun ja purki iloista rakkauttaan rajattomasti. Ilokseni totesin hoitoreissuni sujuneen ilman merkkauksen merkkausta, eli tihentyneet ulkoilut ovat ilmiselvästi auttaneet Manun taipumuksien hillintään.

Tupaan tullessa, napsautin valot päälle ja samassa "sata salamaa iskee tulta......"  http://youtu.be/ttcJdYYkHAw

tuvassa-normal.jpgTuvan katossa räsähti ja salamoi, valot sammui ja valokytkin jäi yhteen ja samaan asentoon. Ei muuta kuin kamat jääkaappiin ja tarkistus mitä kaikkea meni rikki. Keittiössä ja rapuissa ja pesuhuoneessa valot toimi kuten pitää, samoin kylmälaitteet. Soitto isännälle ja sainpahan selville sen, että talossa on KAKSI sähkötaulua..... alakerran taulussa kaikki oli ok, mutta yläkerran taulun varokytkin (vai mikä se nyt olikaan) oli mennyt päälle. Napsautin sen päälle ja tsadaa, valkeus palasi.....ilman salamoita :)  Kuitenkin seurauksella että tuvan valokytkin jäi ns. "päälle". Isännällä on heti sähkärihommia edessä kun kotiin pääsee :)


Siinähän sitä sitten oli päivälle ihan riittävästi jännitystä ja vaarallisia tilanteita...... illan aluksi sain sen Komisario Palmunkin loppuun katsottua ja pari jaksoa Kadonneen jäljillä ohjelmaa, jonka jälkeen olinkin valmis kipuamaan yläkertaan odottelemaan iltapuhelua <3