Viime päivät isäntä on tehnyt bisneksiä hartiavoimin ja sen seurauksena hän katoaa suomeen hankinreissu nro 2:lle ja mä jään YKSIN kotiin melkein viikoksi..... tai no yksin ja yksin, jäähän mua vahtimaan ja seuraapitämään niin Manu, kuin Piksu, Hertta ja Armaskin, mutta ekan kerran jään pitkäksi ajaksi ainoaksi ihmiseksi tähän huusholliin. Edessä on vähintään viisi pitkää päivää ja neljä lohduttoman hiljaista yötä (=ei kuorsausta kuin omasta suusta, ja mähän kuorsaan niin vienosti että ;) )

Tämä tulee olemaan toinen pidempi ero, joka yhteisen aikamme aikana toteutuu. En oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua, itkettää, vähän pelottaa, tuntuu kurjalta ja vatsanpohjassa polttaa. Ajatus monen monituisesta päivästä yksin ja öistä ilman hänen lohduttavaa läheisyyttään, tuntuu vain ylipääsemättömän vaikealta. Kaikki vanhat peikot, pelot ja kummajaiset nostavat päättään mielessäni saaden silmät märiksi ja sydämen sekoamaan rytmissään.

Järki ymmärtää ja tajuaa tosiasiat.Tämä reissu on tehtävä ja pian. Että firma toimisi ja voisi hyvin, nyt on mentävä ja hoidettava hommat kuntoon. Ymmärrän senkin, että silloin ei katsella almanakkoja eikä lueta "perhekalenterin" merkintöjä. Silti ajatus ekasta vapusta saksan maalla, yksin, neljän elukan kanssa, ei oikein houkuta.

Minä kun olin niin suunnitellut munkkien paistoa ja ajattelin samalla yrittää tehdä äitini mallin mukaan rasvakeitettyjä lihapiirakoita ja ehkä jopa simaakin.......nyt tuo kaikki menettää merkityksensä ja tuntuu ihan turhalta. Miksi suotta, kun isäntä on kaukana poissa ja tulee kotiin vasta kun rahtipaikka laivasta irtoaa. 

Tyhmiä syitä ja selityksiä, ei elämä ole kiinni juhlapäivistä tai juhlista, vaan siinä tavallisesta arjesta johon yhdessä eläen saa aikaiseksi niitä juhlahetkiäkin.......mutta silti :( (toteaa Heidi 3 vee)....

Toisaalta, yksinolo pitkästä aikaan voisi olla ihan piristävääkin ....... saisi univelat nukuttua pois, vaikka tietty sisäinen kelloni herättää minut puoli kuusi..... ja jos ei sisäinen kello niin Manu-kello.....

Tulisi tuo mankelointia odottavien lakanoiden kasa hoidettua, tai ehkä sulakkeet palaa ja en löydä uusia talon miljoonista varastoista?.

Tai voisihan sitä sitten käydä vaikka kesäkukkaostoksilla ja viritellä mielenpiristystä kotipihalle, sillai että ne on helppo ottaa mukaan sitten kun uuteen kotiin muutetaan tai ehkä ainakin suunnitella mitä, minne ja milloin laittaisi. 

Siivotakin voisi vaikka oikein suuriluontoisesti, ihan suursiivoustyyliin, jos siltä tuntuisi...... tai sitten vain otan sen hyvän, keskeneräiseksi jääneen kirjan, lasillisen kylmää juomaa ja asettaudun juuri kukat avaavan sireenipuun katveeseen nauttimaan heräävän kesän tuoksuista ja äänistä jossain tajunnan rajamailla.

Onhan noita tehtäviä, tekemättömiä, tarpeellisia ja tarpeettomia, mutta voisihan sitä tosiaan ottaa pienen "kuntoloman" ja ladata akkuja ollakseen täydellisen ihana puoliso, sitten kun reissussa rähjääntynyt, nälkäinen ja väsynyt matkalainen, uusien koneidensa kanssa kotiin rantautuu, runsaiden tuliaisten kera ;) ..... tehdään silloin niitä lihapiirakoita, lämmitetään se sauna aamuyöstä ja nautitaan aamuun heräävien lintujen laulusta kylmän saunajuoman kera ja kiivetään petiin yhtäaikaa nousevan auringon kanssa...... ehkä jälleennäkemisestäkin voisi tehdä juhlan?

PS: Seuraava vieras kotimaasta ilmoittautui, lentoliput on hankittu, siispä...... Tervetuloa Hellevi 22.7.!  Sinua odotetaan!