Se oli maaliskuinen torstai-iltapäivä kun salakavalasti sähköpostiin kolahti tiedotus jossa kerrottiin että seuraavana aamuna klo 9 olisi tiedotustilaisuus johon kaikki on kutsuttu. No yöunethan siinä meni kun valvoin ja mietin mitä tuleman pitää ja tulihan sitä. Samaan aikaa kolmessa  muussa yrityksessä pidettiin vastaavanlainen tilaisuus. Lyhyesti kerrottiin että kolme yhtiötä fuusioidaan yhdeksi konserniksi tiukalla kuuden kuukauden aikataululla. Perusteet fuusiolle olivat ne vanhat tutut, että haetaan säästöjä mm. hallintoja yhtenäistämällä jne.

Ja arvatkaa mitä? TAAS aloitettiin ensimmäisenä uuden ilmeen luomisella.Valittiin uusi mainostoimisto, tehtiin jälleen kerran uudet kirjelomakkeet, kirjekuoret, käyntikortit ja valtava määrä markkinointimateriaalia, sillä täytyihän maailmalle kertoa mitä on syntymässä..... homma alkoi alusta jälleen kerran.

Rahaa paloi, tunteja kului, hallintoja yhdistettiin ja tietysti palkattiin muutama kovapalkkainen johtaja uuden konsernin palkkalistoille jne. Tästä uudesta yritysryppäästä siis päätettiin tehdä konserni jonka yhtiöt ovat konserneja jotka sijaitsevat konsernien sisällä..... äääh olen kadottanut todellisuuden jo kauan sitten tässä konserniviidakossa.

Käytännössä kulutettiin valtavasti miestyövuosia siihen että atk-ohjelmat, käytännöt ja yrityksen sisäinen toiminta saatiin edes jollakin tavalla nilkuttamalla etenemään. En uskalla ajatellakaan kuinka paljon atk-ongelmien vuoksi kulutettiin rahaa mm. erääntyineiden laskujen korkomaksuihin kun taloushallinto kamppaili epäyhteensopivien järjestelmien kanssa yrittääkseen pelastaa edes jotain mitä pelastettavissa oli.

Näin meni vuosi ja hullukin tajuaa, paitsi ne herrat santalaatikollaan, että emme saavuttaneet tulostavoitettamme, jollainen meille uuden konsernin taholta tottakai heti auliisti määriteltiin. Oltiin vain unohdettu uuden konsernin meiltä nielemät kustannukset ja taloudelliset sijoitukset, jotka söivät tulostamme. Ja koska tuloksemme alkoi lähestyä tuottamattomuuden rajaa vaati konserni välittömiä toimia tilanteen pelastamiseksi.... siksi ollaan nyt tässä YT-neuvottelujen käynnistämisen vaiheessa.

Enään en tiedä itkeäkö vai nauraa ja onko tällä millään enään mitään merkitystä? Herää tietysti kysymys miksi en ole noudattanut useiden kollegoideni viitoittamaa linjaa ja hakeutunut pois moisesta fuusiokoneesta. Asia ei ole niin yksinkertainen, ensinkin ikäni on yksi rajoittava tekijä ja toiseksi olen suurimman osan ammattitaidostani hankkinut kokemuksen kautta. Minulla ei ikäväkseni siis ole todistuksia todistamaan että olen rautainen ammattilainen joka kaikkien näiden fuusioiden kautta on kerännyt itselleen valtavan määrän käytännön kokemusta, näkemystä ja ammattitaitoa omalla ammattialallani. Ja miltä CV:nikin näyttää, jatkuvia työpaikanvaihdoksia, joten minussa on pakko olla jotain vikaa.

Pitäisiköhän oikein kiittää herroja santalaatikkoleikeistään. Minun elämästäni ne ovat tehneet oikein mielenkiintoisen helvetin sekä jatkuvan epävarmuuden ja loputtoman turhan työn tekemisen kyllästämän ikuisuuden. Olen siis kitkerissä liemissä keitetty ja vielä hengissä joten jotain kai on takkiin tarttunut, siksi tässä vielä sinnittelen ja sieluani bittiviidakkoon puran.

Nämä blogini 4 ensimmäistä merkintää kertoivat fuusiohistoriani viimeisen 14:n vuoden ajalta. Nyt jatkan satunnaisilla merkinnöillä siitä mitä kivaa "pojat" santalaatikolla eteeni keksivätkään seuraavan kuukauden aikana, sillä taas edetään vauhdilla ja YT-neuvottelujen päätöksenä tehtävät irtisanomiset astuvat voimaan 1.9.06. Nähtäväksi siis jää miten minun käy.