Torstai-iltana klo 22:10 hän saapui luonnonvoimia uhmaten, läpi tuulen ja tuiskun sekä sysimustien Svartswaldin metsien. Lievästi sanottuna olin huolesta korkkiruuvilla mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin. Sain väsyneen ja kaikkensa antaneen miehen vieraakseni kolmeksi päiväksi.

Perjantaina Tero osallistui Reginan viimeiselle sidontatunnille, sillä ensi viikolla Regina lähtee koulutusmatkalle kouluttamaan lisää hyviä terapeutteja ja uudeksi hoitajakseni tulee Andrea. Heti sidoksien jälkeen hyppäsimme vuokra Citikka Picassoon ja karautimme lähikaupunkiin, Freiburgiin. Siellä Reginan hyvien ohjeiden avulla löysimme parkkihallin ihan vanhan kaupungin vierestä ja pikku organisoinnilla saimme taiottua itsemme vanhaan kaupunkiin alta aikayksikön.

Freiburgin vanhakaupunki on periaatteessa rauhoitettu autoilta ja siellä täällä siellä virtaa joenpoikasia pikku-uomissaan kävelykatujen reunoilla. Tiemme suuntasimme hienoon katedraaliin, joka oli kyllä remontissa mutta silti auki ja paljon nähävää. Upea hiljainen ja hämä tunnelma teki vaikutuksen. Lähtiessäni sytytin kynttilät vanhemmilleni kiitokseksi että tämä matka oli mahdollinen, sillä heidän perintöäänhän täällä hassaan.

Kävimme myös lounaalla  tyypillisessä saksalaisessa ravintolassa ja vähän shoppailemassakin ja ne hetket kun minä lepuuttelin jalkojani, Tero tutki ympäristöjä ja etsi mielenkiintoisia paikkoja katseltavaksi. Illalliseksi löysimme tien (melkein ilman Navigaattoria) takaisin Földi-klinikalle ja Tero sain tutustua Földin illalliseen, kylmään ja ankeean, mutta kyllä sillä mahansa täyttää. Ja siihen varautuen jo paluumatkalla Tero pisäytyi naapurin supermarkettiin "mässyostoksille", sillä illalla katsoimme hänen mukanaan tuomaa Sherlock Holmes leffaa...... minä oli sinnikäs ja en ottanut muuta kuin vettä...... tosin puolessa välissä pistimme leffan poikki ja aloimme nukkua, sillä sen verran veto pois päivän touhuista olimme molemmat.

Ilmeisesti tulin huomaamattani kävelleeksi Freiburgissa jokusen verran, silläyöllä heräsin tunteeseen ettei kaikki ole ok. Nousin ylös ja huomasin että oikean jalkani sidokst olivat valuneet kokonaisina pois jalastani, ikäänkuin yksi iso sukka . Näin on joskus vanuvahvisteisille sidoksille kotona käynyt, mutta en uskonut että niin voi tapahtua vaahtomuovivahvisteisille sidoksille...... mutta riittävällä liikunnalla se on näköjään mahdollista. Otin siis kaikki siteet pois ja tilalle vetäisin kompressiosukat ja housut ja jatkoin unia.

Tero toki aamulla hieman hermostui, että kuseeko hoitoni nyt tähän, mutta muistutin häntä Reginan ohjeista, että jos oikein hankalaksi käy niin ota vain siteet pois ja laita sukat+housut, ne toimivat ihan riittävän hyvin ja antavat jalkojen hieman levätä kovien sidoksien jälkeen.

Siis lauantaina nopea aamiainen ja matkaan...... ensin tupsahdimme kovin tuuliseen Titiseen kaupunkiin, joka on rakentunut luonnonjärven ympärille ja siellä on kovasti turistitouhua pitkin rantaa. Ja sorruttiinhan mekin ostamaan muutama joululahja, tuliainen ja Terosta tuli kertaheitolla herrasmies uuden hattunsa kanssa.

Titiseestä jatkoimme ylöspäin kohti korkeuksia ja Felberg Hof hotellia, jossa lounastimme. Hotelli on n. 1200 km:n korkeudessa ja markkinoi itseään lapsiystävällisenä paikkana, jonka johdosta niillä oli puolet ruokasalista buffet pöytänä. Etten tekisi vääriä valintoja, pyysimme menuta ja valitsimmekin oikein erinomaiset pihvit nälän karkoittajaksi. Dieetti pitää edelleen.

Seuraavaksi kohteenamme oli Todtnaun vesiputos, joka on saksan korkeimmalla oleva vesiputous. Tässä vaiheessa jalkani jo alkoivat ilmoitella "overload" tilasta mutta Teron ansiokkaalla urheudella ja neuvokkuudella löysimme ajoreitin melkein vesiputousten alkumetreille ja siitä hieman alaspäin laskeutuen olin voittaja. Nyt olen ensimmäisen kerran eläissäni livenä nähnyt ihan oikeakokoisen vesiputouksen, että olen ylpeä itsestäni . Lisäbonus tulee vielä siitä että näin vesiputouksen alhaalta päin koko komeudessaan kun kaarsimme ylös päin kohti alkumetrejä.

Ja taas Tero kävi mässylisäyshankinnoilla (Lidl) ja mä löysin naaman puhdistusliinoja ja jotain muuta pientä tarpeellista. Matka takaisin Földiklinikalle ja illalliselle. Ai niin, liene tarpeetonsta ylistää maisemien kauneutta, jylhyyttä ja upeutta. Tiet kiemurtelevat pitkin vuorten rintetä ylös ja alas  näyttäen maisemia joka puolelta mitä upeimmilla tavoilla. Niinpä kuviakin tuli otettua. Lopussa kerron linkin jossa jotain nähtävillä.

Lauantai illan ratoksi katsoimme loput Holmes leffasta ja taas alkoi peti kutsumaan. Sunnuntai aamulla jälleen reippaasti ylös, aamiaiselle ja Picassolla matkaan. Nyt kurvailtiin uusia reitejä suunnitelmana käydä läpi pari pittoreskia kylää, jokunen kirkko ja linna sekä vain ihailla maisemista. Lisäksi matkalle mahtui myös yksi syvä rotko, jonka pohjalla pauhasi ajoittain suuriinkin voimiin pääsevä joki. Tämän rotkon koluamisen jätin suosiolla väliin, mutta jonkunlaisen käsityksen minäkin siitä sain kun ajoittain tie seurasi jokea ja rotkon pohjaa, mennen sen yli.

Lounasaikaan olimme jo kotimatkalla joten pysähdyimme tuttuun Titiseehen ja koska tämä sunnuntai on ollut tavattoman kaunis ja aurinkoinen (+19) niin voitte vain kuvitella kuinka paljon ihmisiä siellä nyt oli. Löysimme mieleisen ravintolan ja jälleen kerran pärjäsimme tilauksen kanssa ja saimme loistoannokset eteemme. Ajomatka takaisin Hinterzarteniin oli hieman alakuloinen sillä kohta Tero lähtisi ajamaan takaisin Zurichiin. Ennen sitä kuitenkin viimeistelimme pakkaukset (Tero tuo mukanaan joitakin tilaavieviä ja täällä nyt turhia vaatteita ja tavaroita, joten mun matkalaukkuun tulee lisää tilaa täältä mukaani tuleville hoitotuotteille). Ja otettiinpa siinä pienet päikkäritkin, että ajomatka sujuisi virkeissä merkissä ja sitten hän lähti

Juuri äsken sain viestin että perille Zürichin lentokentälle on löydetty, auto tankattu ja palautettu, check in suoritettu ja parhaillaan nenän edessä Burgen Kingin ateria....... taisi Földin terveelliset sapuskat jättää jotakin täytettävää miehen mahalaukkuun . Edessä on vielä kolmen tunnin lento ja suomessa Tero on vasta yhdentoista aikaa illalla. Hyvää kotimatkaa rakkaani!

Ja tässä sen linkki valokuviin, ketä kiinnostaa niitä ihmetellä:
s78.photobucket.com/albums/j92/kekahle/Svartswald/

PS: Teron lento oli 45 min myöhässä, mutta viimein mies pääsi siiville ja kohti kotia.

PS.PS. Unohdin kertoa perjantain lääkärikierrosta, jolle tällä kertaa osallistui myös itse professori Földi, joka on tämän laitoksen perustanut miehensä kanssa. Hän tutki minut tarkkaan ja totesi diagnoosin olevan oikea ja tarkisti että ymmärrän missä mennään ja millaisia odotuksia minulla voi olla. Saatuihin tuloksiini hän oli hyvin tyytyväinen. Oikein mukava harmaatukkainen lady, joka vietti 70v synttäreitä viime viikolla (Kaija, vai oliko se 60v?)