Nyt purnaukseni aiheena on asenteet. Purnaukseni kirvoitti ICT-yksikkömme henkilö, joka kävi valittamassa kuinka heiltä ei osata tilata palveluja ja päälle vielä naureskeli kuinka tunnin pituinen videonauhoitus siksi meni pieleen.

Kyse oli konsernijohtajamme eläkkeellelähtöjuhlasta, joka lähetettiin suorana myös kaikkiin kolmeentoista aluekonttoriimme ympäri suomea. Kun lähetys oli alkanut, tuli jostain aluekonttorista puhelu ICT-yksikkömme HelpDesk-puhelimeen, jossa valitettiin että kuvassa ei näy lahjaksi saatu keinutuoli ja pyydetiin siirtämään kameraa hieman kauemmaksi jotta kuvakulma laajenee. Tähän herra ICT-taitaja totesi, että ei hän voi, koska hän on viidennessä kerroksessa ja juhla on ensimmäisessa, ei sinne voi mennä hyppimään kesken lähetyksen ja häiritsemään juhlaan.

Minusta tuossa jos missä on asenne täysin persiillään. Herralta ei olisi paljoa vaatinut tulla hissillä alas, vetää kuvaavaa kameraan (joka on pyörillä oleva tukeva kokonaisuus) taaksepäin ja tarkistaa vieressä olevalta näytöltä paraniko tilanne. Hän ei olisi joutunut hyppimään juhlakalun editse, eikä häiritsemään itse tilaisuutta, ainoastaa nähdä hieman vaivaa, että puolet konsernin väestä olisi nähnyt millainen kiikkustuoli sille Sepolle hankittiinkin.

Mutta tämä on ICT -yksikkömme yleinen asenne asiaan kuin asiaan ja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Aina lähdetään etsimään "syyllistä" tai monen mutkan kautta kysellään miksi ja miten tähän tilanteeseen on jouduttu, kun tärkeintä olisi tarttu ongelmaan ja ratkaista se. Mikä ihme on saanut tällaisen lusmu-asenteen leviämään koko yksikköön. Onko vaivannäkö ja muiden tarpeiden palveleminen todellakin niin vaikeaa….. jos on, niin taitaa olla väärin valittu ammatti jälleen kerran kyseessä. Että ottaa päähän tuollainen itsevaltiaan asenne.