Eilinen oli taas niitä helmiä elämäni kaulanauhassa. Tätä menoa se kaulanauha yltää toisen, jos kolmannenkin kerran ympäri tämän ihanuuden, jota elämäkseni kutsun.
Olen haltioissani.

Vaikka eihän siinä eilisessä mitään sen erikoisempaa, eikä oikeastaan edes blogipäivitykseen asti yltävää tapahtumaa ollut. Normi kotiaskareita, suunnitelman ja tarpeen mukaan. Lisäksi sain vihdoin loppuun vaatteiden korjaus- ja kavennusprojektin, joka on saanut aina väistyä tähdellisempien tehtävien tieltä. Nyt mulla on neljä sopivan kokoista, suht hyväkuntoista ja mukavanoloista paitaa, jotka käy tähän alkavaan kesään oikein loistavasti.  Ja lisäksi veljeni kesällä tuleviin eläkkeellelähtö-juhliin löytämäni paita tuli tuunattua tälle omituiselle kropalleni sopivaksi.

Iltapäivällä mennessäni hoitoon, tunsin itseni todella kauniiksi ja tyylikkääksi modifoidun paidan kanssa :) Itsetuntoni oli huipussaan ja se huomattiin, sillä sen verran positiivista palautetta sain hymyjen ja iloisten sanojen muodossa. Tuntui ihanalta olla minä. Miten minusta tulikaan minä?


sisarukset-normal.jpgKolmilapsisen perheen kuopuk-sena, sinä kauan odotettuna tyttönä, kasvoin isoveljien ja vanhempien hoivan ja huomion keskellä, oppien pitämään sitä itsestäänselvyytenä.

Äitini kasvatustapoja oli positiivi-suus ja kehuminen. Hän osasi kannustaa ja kehua oikealla tavalla, oikeassa paikassa. "Olitpa sinä reipas.", "Hienosti tehty.". "Että tuo väri pukee sinua." jne. Häneltä löytyi aina kannustavat sanat, ilman niitä sivulauseita tyyliin "......mutta osaisithan sinä vielä paremmin.", jotka romuttavat kaiken edellä sanotun. Kaipaan äitini kannustusta ja suoria kehuja, vaikka tiedänkin hänen katsoneen minua vaaleanpunaisten silmälasien läpi......mutta niin katsoo joku muukin ja hänelle tahdon säihkyä, loistaa ja olla se näky, joka pistää sydämen kipristelemään onnentunteesta.


Muistan kuinka jo aikuisena, kun olin äitini kanssa lähdössä ulos, kauppaan tai jonnekin. Juuri ennen uloslähtöä hän vielä vilkaisi peiliin ja kammalla pyöräytti otsatukan paikoilleen todeten.... "Noin, vaikka en minä tästä juuri tykkää." Kysyin että miksi hän sitten pitää otsatukkaa jos ei tykkää siitä. Äiti vastasi viisaan naisen äänellä "Noooo, kun isäsi tykkää siitä." Minun sisuksissani leimahti ja nuoruuden innolla aloin selittämään että naisella on oikeus omaan ulkonäköön ja hänen ei tarvitse miellyttää muita kuin itseään jne. Äitini katsoi minua lempeästi ja totesi......"Mutta isäsihän minua katselee, itse katson itseäni peilistä vain satunnaisesti, isäsi näkee minut koko ajan."

P3040445_2-normal.jpgNyt kun itse jo astelen aikuisen naisen kengissä, realiteetit tas-kussa ja eletty elämä vähintään naururyppyinä silmänurkissa, ymmärrän mitä äitini tarkoitti ja kuin huomaamatta olen hyväk-synyt ajatuksen.

Siksi kai aamuisin, suuremmin miettimättä, laitan hiukset ja pikkasen meikkiä, vaikka tiedän ettei päivään kuulu mitään muuta kuin kotosalla oloa. Keneltä se olisi pois? Päinvastoin! Tahdon että kotiin tullessaan rakkaani tuntee olevansa tervetullut, että hän voisi ihaillen katsoa minua, valittuaan, ja tuntea sitä samaa kipristelevää onnentunnetta kuin mitä minä tunnen hänet nähdessäni. 


Myönnän olevani perso kehuille, kuten kuka nainen tahansa. Tunnustan senkin, että laittaudun kahdesta syystä, toki itseni ja itsetuntoni kohottamisen vuoksi, mutta myös siksi että näyttäisin kauniilta ja ihanalta hänen silmissään, jolla on minulle eniten merkitystä. Ulkonäkö onkin siis aika erikoinen juttu. Kaikilla se on, toisilla sitä on enemmän ja toisilla melkein liikaa. Mutta lopulta kai se kauneus on aina katsojan silmässä, nähdä kauniina, tahtoa nähdä kauniina vai olla kaunis? Siinäpä pohdittavaa.

Ja kaikkihan sen kuitenkin tietää ja näkee, etten ole ihan missiainesta, mutta tiedän silti olevani hyvä, kaunis ja ihana omana itsenäni. Ja silloin kun en ihan kunnolla muista tuota tosiasiaa, muistelen ystävättäreni alle kouluikäisen pojan ihailevia sanoja, über-kauniin kreikkalaisen laulajattaren nähdessään....."Ihan kuin Heidi!" ..... ja elämä hymyilee jälleen..... ja minä hymyilen takaisin..... leveästi :D