Takana on puolisen vuotta aktiivista nettideittailua ja olen todellakin monia kokemuksia rikkaampi, viisaampi ja lievästi skeptisempi kuin ennen tätä kokemusta.

Kun aloitin touhun, oli selvänä missionani kaksi asiaa, romutetun itsetuntoni nostaminen huomion ja mielenkiinnon osoitusten kautta sekä kainona toiveena uuden kumppanin löytyminen…… toinen tavoitteistani on onnistunut. Olen vahvempi itsessäni kuin koskaan petollisen suhteeni aikaan. Olen tajunnut että minussa on ihan oikeasti paljon hyvää ja ennenkaikkea kaunista sekä ihailemisen arvoista…… asioita joita en ollut kolmeentoista vuoteen kuullut kuin satunnaisesti jonkin sanaharkan jälkimainingeissa. Olemukseni aidosti viehättää ja herättää positiivisia tuntemuksia vastakkaisessa sukupuolessa, ei mun tartte muuttaa sitä eikä itseäni ollakseni hyväksytty. Ja persoonani, josta olen aina pitänyt kynsin ja hampain kiinni, on edelleenkin se sama lapsenuskoinen luonnonlapsi höystettynä hulluuttelutaidolla ja aidolla isolla välittämisellä.
 
Tapaamistani deiteistä on ollut moneen junaan…… oli ihan puhtaita huijareita, jotka onneksi ensi kontaktin jälkeen tunnistaa nopeastai. Oli itsensä huijaajia, jotka elävät omituisissa fantasioissa ja kuvitelmissaan siitä mitä heidän elämänsä on ja kun pintaa pikkaisen raapaiseen esille työntyy se kaikki epämiellyttävä ja piiloteltu totuus jota en missään nimessä tahdo lähteä tutkimaan.
 
Mutta on sitten ollut niitä positiivisiakin, aitoja, rehellisiä, vilpittömiä, todellisia herrasmiehiä, mutta ei minulle oikeita. Eniten mieltäni on ilahduttanut se, että deittejä on riittänyt, ihan niin paljon kuin olen niille halunnut mennä. Siis määrä ei korreloi laatua mutta kokemuksia olen hankkinut ja nyt vahvempi näkemyksissäni kuin aloittaessani. Kriteerit ovat matkan varrella toki hioutuneet, mutta eivät olennaisesti muuttuneet.
 
Tästä on hyvä jatkaa matka.....