Esittelen vielä kerran Kaltensundheimin eläimistöä,. Tämän porukan kanssa häärään päivät pitkät, toimin oviautomaattina, ruokkijana, pottien ja muiden paikkojen putsaajana, yleisenä hellittelijänä ja rapsuttelijana sekä ylituomarina kriisitilanteissa. Tällaisen lauman kanssa en koskaan kuvitellut eläväni ja tässä sitä ollaan...... 

Rakkaista rakkaimmat, ihanimmista ihanimmat, suloisimmista suppuraisimmat, The Gang!

Manu The Man on omaa luokkaansa. En tiedä innostuneempaa, ihmisrakkaampaa ja aina valmiimpaa otusta kuin Manu on. Se on yltiöoptimistinen, universumin kokoisen sydämen omaava valloittaja, jolle mikään kukkula, pino tai risukasa ei ole mahdoton valloitettava. Se murskaa sydämiä missä kulkeekaan ja aina kerta toisensa jälkeen se lahjoittaa varauksetonta rakkauttaan kuka sitä vain haluaa vastaanottaa. Pikku piru Manun vasemmalla olkapäällä kuiskuttaa sille typeriä ohjeita merkkeiluista, mutta kuka olisi täydellinen? Manun elämän suurin pelonaihe on kuljetusautot, joiden olemassaolon poistamisesta kyläliikenteessä  olemme jo harkinneet EU-aloitteen tekemistä.

Hertta, Neiti Nötterö ja Herttaisuuden perikuva on tapaamistani kissoista kaikkein herttaisin ja ystävällisin. Sen saa sananmukaisesti vaikka pistää solmuun, ja neitin pikkusuusta kuuluu vain pieni "njäy", kirkkaalla äänellä, sillä muuta ääntä Hertalla ei ole. Se rakastaa paijailua, hellyyttelyä ja suvereenisti käyttää minua patjanaan, missä ja milloin vain. Hertta on isänsä (Armaan) tytär ja saa välillä sätkähdyshepuleita joiden ansioista matot menee rullalle, kamat putoilee pöydiltä ja lopulta koko lauma säntäilee sinne tänne. Hertalla on oma salattu elämänsä talon seinien ulkopuolella josta kukaan ei tiedä mitään, mutta epäilemme sen olevan paikan määrääviä johtohahmoja, ja jotain ihan muuta kuin se kehräävä kesykisu joka illalla kapuaa päälleni ottaen oman paikkansa perhepedissämme.

Armas, Armastus, laumamme vanha herra joka 13:n ikävuoden tuomalla elämänviisaudella ja rankalla elämällään on elävä esimerkki siitä kuinka ranskalainen herra voi ja pystyy muuttumaan saksalais-suomalaiseksi kotikissaksi. Armas on itse tiensä valinnut, ja tuli autokuorman mukana Ranskasta Saksaan jo ihan pentukissana. Kovien kokemuksien jälkeen siitä tuli arka ja piilotteleva kattimus, joka ei pahemmin anna itseään koskettavan tai hoidettavan. Mutta hellyyttä Armaskin kaipaa, ja ottaa sitä omalla tavallaan...... se tulee jalkoihin pyörimään vessaan ja sitä saa paijata niskasta hännänpäähän asti, mutta älä koske sen päähän. Jännityksellä odotamme hetkeä jolloin Armas täytyy ottaa kiinni ja panna koppaan kun muutamme remontin jälkeen naapurikylään. Feliwayt on hankittu ja nyt rakennetaan luottamusta välillemme, sillä olen pyhästi luvannut hoitaa tuon homman. 

Ja Piksu ei enempiä esittelyjä kaipaa, se on mamman rakkaista rakkain, ihanista ihanin, suloisista suppuraisin, enkelipalaomenaiseni jne. Piksua ilman en olisi kuvitellutkaan tulevani tänne ja olen riemuissani huomatessani sen päivä päivältä enemmän kotiutuvan tänne ja osaksi tätä laumaa. Jokainen yö jolloin herään sen kehräykseen korvani juuressa ja tunnen sen karhean lippasun kädelläni ja silkkisen pehmeän turkin poskeani vasten, tunnen eläväni unelmaa ja en uskalla liikahtaa, ettei tuo luomottu hetki katoasi. 

Muuten eilinen päivä oli ikäänkuin valmistautumista tulevaa. Touhua piisasi mutta ei oikein mitään mainitsemisen arvoista tullut tehtyä. Ne verhoklipsit löytyivät, itseasiassa koko iso punainen muovikassi pullollaan erilaisia vaihtoehtoja, nyt on mistä valita. Mutta päivä katosi muihin tähdellisiin tehtäviin, joten verhot odottavat vielä hetkeään.

Eilinen ilta taas oli niitä helmiä elämän kaulanauhassa <3

Ei me mitään ihmeellistä tehty, mutta jostain mun levyjen seasta isäntä löysi Hectorin "Ensilumi tulee kuudelta" -levyn ja olin totaalisesti unohtanut kuinka hyvä levy se onkaan. Molemmat tykkäämme Hectorista ja se soi meillä usein Knallilla reissatessamme, mutta harvemmin kotona sitä on kuunneltu ja nyt eilen, tuo levy toi tunnelman ja fiiliksen joka oli vertaansa vailla. Jotenkin oli haikea ikävä "nukkuvaa stadia", mutta samalla rauhallinen ja seestynyt olo.

Seuraavaksi isäntä kaivoi omista levyistään Simo Silmun ja Yölinnun kappaleet
​"En ole pyhimys" ja "Mennyttä miestä"  :) ...... <3 <3 <3 ..... osaa se suomalainenkin ja vielä savolainen mies herkistellä, jos ei omilla, niin lainatuilla sanoilla ;)