Täällä ollaan mutta miksi, siis aloitetaan tarina alusta lähtien,sitä kun on kyselty niin monelta taholta ja ei tässä mitään piiloteltavaa ole.

Lauantai-ilta 1.6.2013, oli tylsää istua yksin kotona, miettiä positiivisesti miten kivaa on olla yksin oma herransa ja päättää mitä tekee milloinkin jne. Olin lopen kyllästynyt sinkkuelämääni ja kaipasin kumppania jakamaan elämäni. Selaisin deittisivustoa jolla ilmoitukseni oli, ja ärsyynnyin suunnattomasti kun koko illan sivustollani kävi aikamoinen kuhina, ilman yhteydenottoja. Miehet kävivät katsomassa kuvaani ja tekstiäni ja ei muuta. Yhtäkään asiallista kommenttia ei koko iltana tullut. Moisesta ärsyyntyneenä laitoin deittisivuston valokeila-kenttään toteamuksen, että missä on rohkeat miehet jotka uskaltaisivat lauantai-iltana tehdä muutakin kuin vain selata porfiileja, jopa kenties jutella?

Sain tasan yhden vastauksen, jossa mies valitteli että miksi naiset eivät ymmärrä ettei kaikilla ole digikameraa ja taitoa lisätä kuvaansa profiiliin......tämä toteamus tuli siksi, että profiilissani mainitsin, että en kuvattomien kanssa viestittele, vaan olen tositarkoituksella liikkeellä ja näytän oman kuvani, joten odotan samaa avoimuutta vastapuolelta. Vastasin tuolle miehelle, että kyllä minä sen ymmärrän, mutta sitten hän on väärällä foorumilla, jos aikoo seuraa löytää, näyttämttä kuvaa itsestään jne. Aikamme siinä juteltiin ja lopulta hän keksi keinon saada kuvansa minulle näkyviin. Pikkasen mutkan kautta se meni ja hommaan sotkettiin jopa hänen tytärpuoli, mutta kuva saapui sähköpostiini......ja karmea kuva olikin. Ajattelin että tuollainen rantarosvo ei voi tarkoittaa mitään hyvää, mutta kun hyvän kotikasvatuksen olin saanut niin kauniisti kiitin kuvasta ja samaan hengenvetoon kerroin, että en lähde rakentamaan mitään kaukosuhteita, mies kun oli kertonut asuvansa ja tekevänsä töitä saksassa. 

Mutta ei se sitten siihen loppunutkaan. Jatkoimme ajatusten vaihtoa ja jokin avoin rehellisyys ja vilpittömyys joka tuosta kirjoittelukumppanista huokui, oli poikkeuksellista kaiken kokemani jälkeen ja huomasin alkavani odottaa hänen viestejään. Päivän kuluivat ja työ alkoi häiritsemään hyvin alkanutta viestittelyä, tuli Sihteerifoorumi-risteily ja tiiimin kehittämispäivät Vierumäellä ja lopuksi ruotsin Maddekin meni naimisiin ja häästudio Konkassa vaati osallistumista. Vaikka jälkeen päin hän on todennut olleensa lievästi loukkaantunut noiden kaikkien menojeni aikaan jäädessään huomiotta, hän silti jatkoi asiallista linjaansa ja seuraava luonteva vaihe oli puhelimeen siirtyminen. MUTTA puhelut saksaan on kalliita ja ei mulla niihin rahaa oli.....hän halusi jutella, hän soitti......ja tarina sai seuraavan vaiheen.

Tuo rantarosvo alkoi ehdottelemaan tapaamista ja minä siihen, ettei minulla ole rahaa matkusteluun. Hän oli jo kertonut olevansa tulossa lomamatkalle suomeen heinäkuun lopussa eli kyllä silloin ehditään nähdä. Hänelle se ei riittänyt, vaan ehdotti maksavansa matkani, johon minä, nykynaisen perikuva, totesin itse maksavani omat kuluni, joten ei kiitos :)  

Tuli juhannus ja keskikesän ollessa kauneimmillaan huomasin ajatuksieni olevan jossain todella kaukana. Juttelimme paljon ja kävimme läpi mitä etsimme ja mihin asti kumpikin on valmis menemään uuden suhteen osalta. Hän oli valmis muuttamaan suomeen, jos niin tarvitsisi. Hänen bisneksensä saksassa voisi hoitaa välillisesti suomesta käsin ja jos hän löytäisi mielekästä tekemistä niin voisimme yhteisen kodin suomeen perustaa....... hämmennyin ja koin taantaluksen tuskia. Tuo rantarosvo tulisi tänne vuokseni, mutta minä en muuttaisi hänen luokseen.....mitä mussa on vikana? Selitin arkuuttani perinnöllisellä sairaudellani, jonka kallis hoito on ollut Helsingin kaupungin vastuulla, ja näin ollen en voisi muutta Hesasta pois, mutta oliko se todellinen syy? Mitä oikeasti pelkäsin?

Lopulta juhannuksen jälkeen hän päätti että "jos muhammet ei tule vuoren luo niin vuori tulee muhametin luo" ja osti lentoliput heinäkuun ensimmäiselle viikonlopulle,jolloin olisin jo kesälomalla...... 

....jatkuu....