Piksu Pikseli Pikselsström, mamman rakkaista rakkain, suloisista suppuraisin ja ihanista ihanin, on päässyt ulkoilun makuun oikein kunnolla ja mamman sydän väpäjää kauhusta. 

Eilen virittelimme posteljoonien kolhimaa postilaatikkoa paremmin kiinni tämän "vahverkki" -talon seinään ja elukat tottakai hääräsi mukana "auttamassa". Manu haukku tehokkaasti kaikki ohikulkevat tai edes meille päin katsovat kanssaeläjät kuin huutaen kurkkusuorana: "Me lähetään siitä että nää on MEIDÄN MAITA!". Ei siinä paljoa komentelut auttaneet kun koiruus päätti pitää palopuheita omistusoikeuden puolesta.

Haukkuun kyllästyneenäkö, vai vaarallisempaa elämää kaipaavana kipittelijänä, Piksu päätti laajentaa reviiriään ja lähti tutkimusmatkalle vastapäisen hotellin pihamaalle. Ei siinäkään huutelut ja takaisin houkuttelut auttaneet kun neito kuikuillen oikealle ja vasemmalle, kipitteli kyläämme halkovan pääväylän yli ja kapsahti hotellin pihamuurille ihmettelemään maailman menoa..... ja sinne muurin taakse se katosi tekemään lähempiä tutkimuksia tuosta uudesta pihamaasta. 

En minä muuten ...... siis itsehän olen päättänyt että Piksu saa elää kissanelämää, johon kuuluu vapaa ulkoilu jne. mutta kun tuo Hauptstrasse on niin kovin vilkasliikenteinen tie ja tässä kohdin kylää, ei vielä kaikki ole "ehtineet" hiljentää nopeuttaa kylien aluenopeuteen eli 50 km/h. Välillä kauhulla katselen kun isot puuautot ja rekat hurauttaa talomme ohi ja nopeutta on vähintään parikymmentä km/h enemmän kuin laki sallii. Siinä ei autoilija voi tehdä mitään, jos pieni punapää päättää just silloin kipitellä tien yli kotiin. Tämänkin seikan vuoksi mä NIIIIIIN odotan Erbeen muuttoa, jossa toki myös asumme pääväylän varrella, mutta joka on paljon, paljon hiljaisempi kuin tämä nykyinen.

Eilen oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ja toimelias päivä. Sain yläkerran huoneet ja aulan siivottua, pestyä ja puunattua sellaiseen kuntoon että tänne sopii vieraiden tulla :)  

Lakanat, pöytäliinat ja pyyhkeet tuli siinä sivussa mankeloitua ja yläkerran aula raivattua kaikesta sinne kertyneestä roinasta. Lisäksi naputtelin vasaran puutteessa räikällä muutamat taulut paikoilleen ja vaikkei tästä nyt tullutkaan Avotakka -versiota vanhan museotalon idyllisestä sisustuksesta, niin ainakin yritelmä johonkin parempaan kuin mitä se oli.

Lisäksi tuunailin vanhoilla froteelakanoilla ja sähkökäyttöisellä "naittajalla" olohuoneen tuoleja tosi pirteään kevät kuosiin. Huvittavinta oli että elukat otti uudet päällystykset mielihyvällä vastaan ja molemmissa tuoleissa oli koko ajan joku köllimässä.

Ja nyt kuulkaa alkaa olohuoneessa olemaan sellainen värihälinä että ei paremmasta väliä. Mutta tällä hetkellä mennäänkin niillä välineillä ja tarvikkeilla joita käsillä on ja mahdolliset uudet hankinnat keskitetään sitten Erbeen kun remontti etenee. 

Isäntä sen sijaan näpräsi meille ihmisen kokoisen suihkukaapin suihkuverhojen avulla, joten nyt ei enää hänen työkengät kastu suihkuttelun tuloksena ja elukoiden vesiastia jää ilman suihkusaippua-roiskeita :) Edistystä tämäkin, jää se joka suihkukerran jälkeinen vesiastian pesu pois ohjelmasta ;)

Ja vielä ihan illan viimeiseksi hommaksi onnistuin kuin onnistuinkin löytämään itsestäni sen kadonneen kutosvaihteen ja pesin sekä vaihdoin kattien kaikkien kolmien pottien sannat. Että oli itsetyytyväisyys huipussaan kun issiastani pidelleen illalla kiipesin yläkertaan (ties kuinka monennen kerran) ja kellahdin petiin, nostaen hallelujaa huutavat jalkani vaakatasoon. 

Suomen reissumme aikana Piksu oli viettänyt ekan yönsä ulkona, täällä saksanmaalla ......ja viime yönä sama meininki jatkui, Hertta kaverinaan. Aamulla mittari näytti +7 astetta eli ei meidän neidot kylmissään olleet kun aamulla tulivat hyvässä järjestyksessä aamupalalle. Nyt Piksu nukkuu täys tajuttomana vakipaikallaan peffa patteria vasten ja ei herää edes Rubinjon hääräämiseen, kun se törmäilee tuolin jalkoihin. Rankkaa tämä kissojen elämä täällä saksanmaalla.

Tämän päivän työlistalle on merkitty "alakerta". Parhaillaan Rubinjo hoitaa omaa osuuttaan, jonka jälkeen alkaa mun pesusessiot olohuoneesta, eteisen ja pesuhuoneen kautta saunaan. Pitkin päivää tulisi lisäksi saada raivattua tämä kaaos ja kaikki ylimääräiset laatikot yms. tarvikkeet omille paikoilleen sekä somistaa pikkasen keväisemmäksi. Ja ehkä, jos, vaikka, kun, jopa tai mahdollisesti...... niin käydä CD-kokoelmamme kimppuun, sillä se on aika kaaoksessa ja sitä tarttisi pikkasen lajitella..... tai sitten tyydyn vain pinoamaan ne kuten tähänkin asti :)

Enää yksi yö!
Huomenaamuna tähän aikaan, me ollaan jo vastaanottojoukkona matkalla lentokentälle :D

PS:
Eilisen iloisin suku-uutinen oli veljeni perheeseen saapunut uusi asukki, Emmi!  
Emmi on punainen karkeakarvainen mäyräkoira-neito, jota Manun Morsiameksi myös kutsutaan :)  Tuskin jaksan odottaa että kesäkuussa tapaamme :)