Uutena autonomistajana eteeni tuli ensi kertaa auton renkaiden vaihto ja vielä niiden uusiminen, liki sakkorenkaat kun kuulemma entiset kesärenkaat olivat. Veli tietävänä kertoi mistä kannattaa uudet hankkia tyyliin, "Rantasen Mika tietää, soita sille". No minä kilttinä siskona soitin.

 - Rengasfirma se ja se

- Onkohan Rantasen Mika paikalla

- Puhelimessa…..

- Velipoika ohjasi luoksesi kun tuon Golffin renkaat täytisi vaihtaa ja uusia, onnistuisiko?

- Juu, siitä olikin puhetta, koskas sulle sopisi?

- Ai koska, olen ymmärtänyt että näin kiireaikoina teille tullaan silloin kun teille sopii, joten ehdota aikaa.

- Selvä, tänään klo 13:30 ois eka vapaa aika

-Se sopii mainiosti, tulen silloin, mutta tarkistan vielä että siis sulla on varastossa tähän autoon sopivia uusia renkaita.

- Juu kyllä niitä löytyy, jotain 6000 kpl

Tässä vaiheessa vahva puna nousi kasvoilleni ja nopeasti ajo-ohjeita kyselemällä pääsin nolotuksen ylitse. Ajo-ohjeet sain ohjeita tyyliin…. "… siitä sitten Etolan pihan perälle ja siellä se on". Perille kuitenkin löysin ja kävelin reippaasti miehiä kuhisevaan rengaskonttoriin, jossa vallitsi hektinen tunnelma. Puhelimet pirisivät, miehet keskustelivat nopeaan tyyliin sanoilla "pultti", "Bridgestone", "alusta", "akseli", "vanteet" jne. Hetken odottelin ja sitten rennosti tiskiin nojaten (=paikallinen tapa jonka heti omaksuin) totesin ikään kuin ilmaan.

 - Rantasen Mika lupas tänään renkaiden vaihdon klo 13:30.

Samassa sisään pyyhälsi superaktiinen mies joka totesi nauraen

 - Vai sellaista se Mika lupasi, kai ne sitten täytyy vaihtaa.

Koskaan ei tullut suuremmin selville, oliko tämä superaktiivinen tyyppi tuo etsitty Mika, mutta näin olettaisin, sillä heti hän alkoi aktiivisella ottella hoitamaan asiaan.

 - Siis renkaiden uusiminen, minkäslaiset ne vanhat oli?

…ja tiukka tuijotus minun suuntaan. Jäin pitkäksi aikaa sanattomaksi ja silmät hämmästyksestä pyöreinä sain vihdoin änkytettyä jotain tyyliin…

 -Renkaat, pyöreitä ja mustia, minä niistä enempää tiedä, takakontissa ovat.

Tässä vaiheessa "Mika" tempautui liikkeelle todeten jo ovella olessaan…

 - No mennään sitten katsomaan.

Autolle tultuamme hän alkoi puhua latinaa, tai ainakin siltä se kuulosti. Numero sarjoja ja omituisia termejä vilisi ilmassa ja vieressä apupoika nyökkäili hyvin tietävän näköisenä minun muuttuessa aina vain ymmyrkäisemmäksi. Lopulta poika otti kaksi rengasta kainaloihinsa ja katosi sisään isoista ovista Mikan jatkaessa puhettaa joka yllättäen kuulostikin ihan kotoisalta suomelta.

 - Minkäslaiset renkaat me sulle sitten laitettaisiin?

Syvä hiljaisuus, joka oli hetkenä millä hyvänsä muuttumassa kiusalliseksi katkesi epätoivoiseen ulospurkautuvaan ähkäisyyni.

 - En minä tiedä, renkaat, toimivat.

- No otetaanko halvimmat, kalleimmat vai siltä väliltä?

- Siltä väliltä, kiitos.

- Okei, mä laittasin sulle vaikka tuollaiset loistavat [lisää latinaa] ja ovat sadekelilläkin turvalliset renkaat, hintaa se ja se.

- Kuulostaa hyvältä, tuota hintaluokkaa mulle kerrottiinkin.

 Eipä siinä muuta, Mika otti avaimet ja loput renkaat kainaloonsa ja minä palasin "konttuurille" jossa kuulemma olisi luettavaa ja kahvia odottelun ajaksi tarjolla. Ja olihan siellä, Alibia, Tekniinkan Maailmaa, Motor sitä ja Motor tätä + Bilteman viimeisin katalogi. Mutta löytyihän sieltä pohjalta yksi Viva, jota aikani kuluksi aloin selailla. Kahvi muuten oli hyvää, tuoretta ja maitoakin löytyi.

Hektinen tunnelma pyöri konttorin toisessa päässä ja hetki omaa rauhaa tuntui hyvältä, kunnes apupoika pelmahti sisään ja määrätietoisesti askelsi minua kohti esittäen elämää suuremman kysymyksen

 -Missäs tässä Golffissa oli se rengaslukonavain?

Ja taas kerran tunsin itseni tyhmääkin tyhmemmäksi tuijottaessani nuoren miehen intensiivistä katsetta mykkänä, yrittäen änkyttää jotain tyyliin "Rengas- mikä?". Poika oli jo valmis luovuttamaan kunnes sain aivoni jotenkin "rengastaajuudelle" ja parkaistua sanat.

 - En tiedä mutta takakontissa on pari pientä pussukkaa jossa kuulemma on autoon liittyviä työkaluja.

Poika oli jo mennyt ja hetken kuluttua hallin puolelta kuului toteamus…

 - Ihan looginen paikka.

Oletin rengaslukonavaimen löytyneen.

Keskeytyksen johdosta rohkaistun lähestymään tiskiä uudemman kerran Mikan ilmestyttyä sen taakse ja kyselin talvirenkaiden säilytysmahdollisuudesta. Samantien eteeni työnnettin sopimuspaperi. Alku meni hyvin, nimi juu vanha tuttu, osoitekin muistui mieleen mutta sitten "Auton rekisterinro". APUA! Autoni kun on minulle persoona, Lucia nimeltään, ja enhän minä vielä ole ehtinyt sen sosiaaliturvatunnusta eli rekisterinumeroa oppia ulkoa. Onneksi Mika pelasti minut pälkähästä todeten että hän tarkistaa sen hallin puolelta.

Varovasti pakenin takaisin lehtien ja kahvin pariin toivoen etten enää enempää itseäni joutuisi nolaamaan tässä ilmeisestikin hyvin vahvasti "miesten maailmassa" jonne olin yllättäen itseni tunkenut.

Hetken kuluttua apupoika lähestyi hymyillen Lucian avaimia heilutellen. Homma oli ohi, renkaat vaihdettu ja auto ajettu ulos. Olivat ystävällisesti vielä kääntäneet sen sopivasti nokka menosuuntaan päin. Rengasfirman piha kun oli hyvin täysi ja jatkuvan kaaoksen sekä liikkeen alainen. Pelkäsivät varmaan naisihmisen aiheuttavan liian suurta vahinkoa etsiessään oikeita peruutuskulmia ja muita manöövereitä ulosmennessään, sillä aikamoinen tuhina siellä kävi asiakkaiden virratessa sisään ja ulos.

Ja niinpä me Lucian kanssa kaarsimme tyylikkästi ulos portista uusin kevein kesärenkain ja mielessäni ajatus "auton kevätsiivous" alkoi valtaamaan alaa kasvavalla vauhdilla.