Konsernissa kohistiin, oli päällekkäisiä toimia ja toimintaa tuli järkiperäistää. Ja niinhän se järkiperäistäminen taas kerran oli fuusio. Nyt yhdistettiin reilut 10 vuotta sitten eriytetyt toiminnat uudelleen yhteen.... ikiliikkuja oli keksitty. Tähän fuusioon ei paljon aikaa tuhlattu, rahoja sitäkin enemmän. Nyt kun kaksi keskikokoista yhtiötä fuusioitiin yhteen, tuli uuden ilmeen kanssa olla hienovarainen ja muistaa myös fuusion vaatimukset oman näkymisensä suhteen.

Aloitettiin siis tarjouskierros mainostoimistojen parissa, johon paloi aikaa ja rahaa ihan kiitettävästi ja juuri kun päätös oli valmis konserni ilmoitti uusivansa omaansakin ilmettään ja vaati että mainostoimiston tulisi olla sama konsernin sisällä. Valitsemamme mainostoimisto ei tietenkään kelvannut, vaan kaikki aloitettiin alusta. Konserni määräsi suunnan ja marssijärjestyksen, me maksoimme moninkertaiset "viulut"..... alamäki oli alkanut vaikka en sitä vielä oivaltanut.

Nyt meitä kuitenkin oli jo liki sata, toimintoja toinen mokoma ja edessä iso urakka kahden toimivan organisaation yhteenliittämiseksi. Ei muuta kuin hihat ylös ja hommiin. Vielä yritin ja useimmiten jaksoinkin olla optimistinen ja innostunut kaikkien uusien mahdollisuuksien edessä vaikka jatkuva väsymys ja toimintojen järjen perään kysely alkoivat valtaa alaa. Oltiiko me ihan oikealla tiellä, itseasiassa tiesikö edes johto mihin me oltiin menossa? Ehdimme kuitenkin kolme kuukautta huhkia ja luoda yhteisiä toimintatapoja sekä yhdistää hallintoa ja taloushallintoa, kunnes uusin pommi putosi. "Pojat" santalaatikolla olivat taas tutuissa puuhissaa....