Tämä aamu aukeni kera valtaisan sumun. Ikkunasta näkyy tuskin kahden talon päähän, kunnes sumu valloittaa kaiken. On viileän kalsea olo vaikka tulipesä paahtaa täysillä, yrittäen karkoittaa tuota kosteaa kalseutta kotimme ulkopuolelle.

tulipes%C3%A4_2-normal.jpg

k%C3%A4nny0314%20134-normal.jpg

 

 

 

 

 

 

 


Eilen illalla väänsimme ties kuinka monennen kerran kesäkuun suomenvierailun aikatauluja. Liikkuvina osina on, laiva-aikataulut, siirtymäajat, tapaamiset ja ennenkaikkea velipojan juhlat, jotka ovat se pääsyy tuloomme. Siinä sivussa hoidetaan muita järjestelyjä ja tuodaan mun loppuja kamoja tännepäin.  :)

Yllättävää kuinka paljon tapaamisia sitä saakaan mahtumaan viiteen päivään, kun oikein organisoi ja kellottaa tilanteet. Nyt vain laivalippujen tilaamiseen ja homma alkaa olla kuittausta vaille valmis.


Ja ne kadonneet katit, eli Hertta ja Piksu, löytyivät yläkerran aulasta valmiusasemissa. Piksu liinavaatekaapin päällä, Hertta sen edessä olevalla pikkupöydällä. Kumpikin on kuin ei toista huomaisi, mutta kumpikaan ei liikahdakkaan paikoiltaan, eli jonkinlainen asemasodan tilanne taitaa olla päällänsä. Edes ulos houkuttelu ei saanut neitoja liikahtamaan, mutta kuka nyt vapaaehtoisesti tuonne kosteankalseaan sumuun lähtisikään.......paitsi isäntä, jolla hommia piisaa..... vai onko sekään ihan vapaaehtoista?


Tänään iltapäivällä olisi taas vuorossa Danielin hoitavat kädet, toivotaan että sumu siihen mennessä olisi kaikonnut.