Eilinen oli erittäin onnistunut päivä ...... vaikka en voi sanoa että kamalasti mitään suurta ja mahtavaa olisin tai olisimme saaneet aikaiseksi. 

Perinteisesti pesukone pyöri ja lähdin heti aamusta yläkertaan mummon mankelin kimppuun. En tiedä onko geenistööni upotettu jokin pyykkimuijan osa, joka nauttii vastamankeloidun pyykin tuoksusta. Jonka kädet haluaa silitellä ja taitella niitä kauniiksi pinoiksi puhtaaseen liinavaatekaappiin. Sieluni vain nauttii tuollaisesta toiminnasta ja huomaamatta saan siihen kulumaan tunnin, toisen jos kolmannenkin.

Eilen pyykkejä jälkihoidellessa alkoikin mielessä siintää unelma oikeasta kodinhoitohuoneesta, jossa olisi kunnon tila pyykkien hoidolle, mankelille, ompelukoneelle ja silitykselle. Huone joka voisi olla sellainen aina, eikä pientä korjausompelua tehdäkseen täytyisi kaivaa konetta kaapin perältä, raivata tilaa pöydännurkalta ja seisten suhauttaa tarvittavat saumat kuntoon. Vaan että se kone olisi siinä, heti käsillä, valmiina omalla paikallaan, tilaa ympärillään ja kaikki tarvittava käsien ulottuville ...... huima visio, mutta vain unelmoimalla voi syntyä uusia ideoita jotka joskus voivat jopa toteutua :)  


P3190561-normal.jpg

Ja samaan aikaan kun minä hehkuttelin pyykkimuijan hommissa, isäntä sai kuin saikin koneensa toimimaan ja takaisin tuottavaan työhön. Sain kotiin hymyilevän ja iloisen miehen, jolle oli iltapäivästä kiva paistella lettusia päiväkahvin kera nautittavaksi.

 

P3190572_2-normal.jpgKahvien jälkeen lähdimme koko porukka ulos, sillä peräkärryn valot piti tarkistaa ja korjata kuntoon ennen tän päiväistä katsastusta. Isäntä hääräsi sähköpiuhojen kimpussa, minä avustin hytin puolelta laittamalla virtaa päälle ja pois, vilkkua oikeaan ja vasempaan ja jarrutusta joka väliin. Lopulta tuokin asia saatiin toimimaan "kuin assan vessa", sillä olihan meillä koko eläinlauma apunamme. Manu hääräsi kuin heikkopäinen pitäen pihan järjestyksessä ja omana, kattien taas sinkoillessa sinne tänne ja etsiessään uusia ja uhkarohkeampia kulkupaikkoja. 


Ja vielä kun sain vihdoinkin suomesta paketin tarpeellisia apteekkiostoksia,
​alkoi päivässä olla täydellisen päivän tunnusmerkkejä, onnea, iloa ja rakkautta.


Mutta sen verran vilvakka ilma ulkona oli, että päätimme lämmittää saunan ja peseytyä kunnolla päivän toimien jälkeen. Saunan lauteille saimme mukaamme niin Manun kuin Hertankin, joka jäi jälkilöylyistä nauttimaan. Iltapalaksi nautitttiin lettujen sisään kääräistyjä nakkeja, suolakurkkuja, oliiveja ja muita herkkuja kera sopivan määrän tarpeellisia juomia. Juttelimme ja suunnittelimme tulevaa, kävimme läpi menneitä jne.

Lopulta kiipesimme yläkertaan ja käperryimme kainaloikkain peittojen pehmeyteen, Manu jaloissa, Hertta kylkeni päällä ja Piksu tyynyjemme välissä. Tätä on onni, olla ja antaa asioiden tapahtua. Huomata ne ja tulla onnellisemmaksi tajutessaan hetken ainutlaatuisuus ja herkkyys.

Elämä hymyilee ja minä hymyilen takaisin .... leveästi :D