Enää 6 aamua! Viime päivät ovat olleet toimintaa pullollaan. Töissä tahti on yhtä hektinen kuin aina ennenkin ja sisäiseltä kuohunnalta ei voi silloin välttyä. Kaikki tämä nostaa stressitasoa kuitenkin sen verran että jouduin ikävän pienen sivujuonen "uhriksi". Jokin pieni öttiäinen tuli ja pisti oikeaan rintaani sillä seurauksella että siihen kehittyi oikein mojova, sykkivä ja kuuma ruusu-infektio.

Sain antibiootit, mutta aika kului ja saksaan lähtö lähenee koko ajan. Ruusu rinnassa ei lymfahoitoa saa antaa, joten otettiin jytymmät aseet käyttöön että ruusu saataisiin kadotettua ennen 28.10 tapahtuvaa starttia. Antibiootteja maksimäärät ja liikunta- sekä lymfakielto. Nyt keskitytään paranemaan.
 
Ja senhän nyt arvaa, mikä maksimimäärät antibiootteja tekee, pistää mahan sekaisin tottakai, joten nyt napsin maitohappoja ja lisäksi nautin antibiootit joqurtin kera että tästä tehokuurista selvittäisiin. Ja kyllä se alkaa tehota. Kutina ja kuumotus ovat kadonneet ja punoituskin on vain murto-osa entisestä.
 
Harmillisinta tässä on se että olen joutunut missaamaan vesijumppakerrat, joihin olitiin suunniteltu rakkaani kanssa yhdessä menevämme . Ja muutenkin, vesijumppa kun minulle tuo sen euforisen olon jota voin teholiikkujankin tuntevan suorituksensa jälkeen.
 
Niinpä siis jumppakavereilleni virtuaaliset hei heit täältä näppiksen takaa….. teitä tapaan vasta kun saksan reissuni on reissattu, eli marraskuun viimeisellä viikolla…. Tschüss!!