PB130225_2.jpgEilen sitten ajoimme 1,5 tuntia Giesseniin hakemaan toipilasta kotiin.

Perillä meitä odotti ylen onnellinen Manu. Saimme tarkat selvitykset mitä Manulle on tehty ja ohjeet miten tästä eteenpin. Kun vihdoin lähdimme lääkärin vastaanotolta, oli lattia täynnä karvatuppoja, kun stressikarvaa Manusta lähti oikein roppa kaupalla.

PB130227_3.jpg

Manulle tehtiin hyvä ja tasainen paikka takapenkille ja alkumatkan ikkailujen jälkeen toipilas rauhoittui häkkikoiraksi ja matkaan päästiin kunnolla. Manu ei ole koskaan tykännyt kaupunkiajoista, ja vasta baanalla yleensä rauhoittuu. Lisäksi paluumatkalla haettiin lääkkeet eläinlääkäri Michaelin luona ja sitten vihdoin kotiin.

Kotona kokeiltiin pimentyneessä illassa miten onnistuu ulkoilu tuon karsean kokoisen kaulurin kanssa ja onnistuihan se piiiiikien pisujen kera.

Muistan jo Piksun sterilisaation aikana pohtineeni miten kummassa kukaan ei ole keksinyt pienempää ja tehokkaampaa kauluria, joka ei noin kohtuuttomasti haittaisi toipilaan liikkumista, niin häkin sisällä kuin ulkonakin. Pitäisiköhän aloittaa tuotekehittely nyt kun kotona on koekappale käsillä :)


Sisäänpäästyämme oli Mystillä kovasti ihmettelemistä mikä Manulla oikein on, haisi ja näyttikin niin oudolta, että sitä piti tutkailla tarkkaan joka puolelta. Lopulta nostimme Manun häkin tuvan pöydälle, josta se näkisi meidät paremmin ja tuntisi olevansa enemmän läsnä kuin lattianrajassa.

'PB130229.jpgPB130231_3.jpgPB140239_2.jpg 

PB130237_3.jpg

Seuraavaksi olikin tankkauksen vuoro. Ensin vettä ja sitten ruokaa ja lääkkeet piilotettuna lenkkimakkarapalasiin. Hyvin kelpasi.

Isäntä sai toimia henkilökohtaisena tarjoilijana, sillä lääkärin ohjeet olivat hyvin selvät ja yksinkertaiset. 
4 viikkoa häkkihoitoa. Tikit pois kymmenen päivän kuluttua ja neljän viikon kuluttua takaisin yliopistolliseen eläinsairaalaan tsekkausta ja röntgeniä varten.
Ulkoilua 5-10 min kerrallaan, 4-6 krt päivässä. Näillä mennään.


Yö meni kaikenkaikkiaan hyvin. Nostimme Manun häkin sänkyyn, jalkoihimme, siihen samaan paikkaan jossa hän normaalisti nukkuu ja vain pari kertaa yön aikana heräsin sen ikkailuun. Luulen että se yritti kääntää asentoa ja oikea, leikattu, puoli on liian arka että sen päällä voisi makaa, joten varmaan vasen lonkka väsyy ja aiheuttaa kipuja.

Paijailin sitä vähän aikaa ja juttelin hempeitä ...... nukahdimme molemmat aikanamme, minulle kyyneleet silmissä sen tuskan takia jota koen Manun kipujen johdosta. Se on jotain ihan fyysistä ja en voi sille mitään muuta kuin hoitaa Manua niin hyvin kuin voin.


PB140243.jpg

Aamulla eka ulkoilu isännän kanssa meni hienosti mutta Manu ei tahtonut mennä takaisin koppaan, joten siinä jouduttiin vähän temppuilemaan. Nämä kuvat ovat aamupäivältä "klo 9:30" -ulkoilulta ja yllätyksekseni Manu lähti puolustamaan reviiriään ja kipitteli Knallin taakse, josta sen viimein tavoitin ja kaulurista kiinni pitäen ohjasin karkurin takaisin pihalle ja kohti koppaa, jonne toipilas menikin ihan kiltisti.

PB140240_2.jpg

Taisi 10 min. kipittely olla ihan riittävästi tällä kertaa ja mikä ihaninta Manu käyttää jo aika paljon myös leikattua jalkaansa. Nyt tätä kirjoittaessani toipilas makoilee kopsassaan tuvan pöydällä ja hengittelee syvästi, taitaa nukkua..... joten olisiko nyt hausfraun aika astua peliin ja yrittää päivittää tehtäviään, jotka ovat jääneet hieman huonolle hoidolle tämän pikku toipilaan kanssa.


Ja loppuun vielä remppauutinen. Koko viikon on sähkömies häärännyt Erbessä ja nyt on sähköt 90 %:sesti tehty ja kytketty. Vain pari pistokerasiaa, jotka tulee tuvan vielä asentamattomien paneleiden alle, on tekemättä ja sitten päästää lattioiden kimppuun.

Tosin ennen sitä pitää raivata kaikki roina ja kama pois tieltä ja siivota roppakaupalla, mutta toiveikas haaveeni "jouluksi uuteen kotiin" alkaa siintää koko ajan vahvempana horisontissa.

Ja se tulisikin enemmän kuin oikeaan aikaan. Manun hoitaminen olisi helpompaa ja mä pääsisin tästä hysteriastani tuon seinän takana olevan pääkadun kanssa. Kissat olen pistänyt pimeän ulkoilukieltoon, etteivät vain kipittelisi autojen alle, yksi auton uhri perheeseemme riittää kiitos.......tosin Piksu uhmaa kieltoani ja jäi eilen koko yöksi ulos, eikä vieläkään ole tullut takaisin...... paniikki lähestyy mieltäni. Mitä IHMETTÄ on tapahtunut?.... vai onko Piksu vain retkillään, kuten aiemminkin ja palaa kesykisuna kerjäten ruokaa ja paijauksia, kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. On tämä elukkamammana oleminen sydämelle käyvää hommaa <3