Lääkärin puheilla nrot 2 ja 3

Eihän kukaan pidä siitä että joku besserwisser tulee kertomaan miten sinun pitäisi työtäsi tehdä. Ja vaikka kuinka varovainen yritin olla, niin en voinut välttyä tunteelta että lääkärini loukkaantui kun saavuin hänen luokseen valmiin diagnoosin kanssa. Lisäksi diagnoosi oli täysin tuntematonta laatua ja sen oli tehnyt joku "terapeutiksi" itseään kutsuva. Eihän tämä voinut olla vakavasti otettava asia. Lopulta kuitenkin Kelan tautiluettelosta tuo sanahirviö "lymfaödeema" löytyi, tosin lisättynä vasta vuonna 1996 mutta siellä se oli ja lääkärini pienen konsultaation kautta sai minulle ajan fysiatrin puheille.

Elettiin marraskuuta 2003 kun läpi sateen ja tuiskun matkasin Espoon puolelle fysiatrin luo kuulemaan mistä tässä asiassa ihan aikuisten oikeesti on kyse. Puhuiko Rita omiaan vai olisiko tässä selitys mysteereihin joita olen 40-vuotisen elämäni ajan yrittänyt ratkoa?

Fysiatrille kaikki oli selvää. Välittömästi hän tunnisti oireyhtymän muodot minussa ja aloitti hoitosuunnitelman laatimisen. Itse en meinannut perässä pysyä kun ilmassa sinkoili sanoja "KELA" "hoitolaitos" "sairaala" "Helsingin kaupunki" "Keskinen suurpiiri" "kompressio" "sidonta" "saksa" jne. jne. Puolen tunnin kuluttua seison keskellä ostoskeskuksen iltavilinää kädessäni käyntikortti ja pää täynnä sekavia ajatuksia mutta sisälläni jokin outo turvallinen tunne.

Hetkinen!
Palataanpa hieman takaisin päin, sillä tuon fysiatrin tapaamisen aikana tapahtui myös eräs erittäin merkittävä seikka. Minusta tuli yhdellä katseella potilas, sairas ihminen joka ei itse ole syyllinen sairauteensa vaan se on syntymästä, sukuriemuna minulle lahjoitettu. Sillä sekunnilla katosi syyllistäminen, "viran puolesta" luennoiminen sekä dieettiohjeiden kertominen. Kanssani puhuttiin sairaudesta, ei liikakilojeni aiheuttamasta itselleni tekemästä vahingosta. Tuskin tuota vieläkään tajuan

Eihän tuo käynti mihinkään näitä kilojani kadottanut ja edelleenkin myönnän olevani yli-lihava ihminen mutta nyt minua ei välttämättä heti syyllistetä niistä vaan sairaus nimeltä lymfaödeema saattaa selittää miksi minusta tuli tällainen. Sanon saattaa, sillä vieläkään en itse ihan kaikkea kunniaa sairaudelle halua antaa, toki itsekin olisin voinut elää terveemmin. Mutta kuitenkin, jotain vaikutusta tuolla sukuriemulla olemukseeni on, se on fakta!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Odottavan pitkä aika ja loppunäytös

Fysiatrin tapaamisen jälkeen alkoi o d o t t a m i n e n , ensin fysiatrin selvitystä siitä miten hoito olisi kohdallani järkevintä hoitaa ja ennen kaikkea mistä saataisiin rahat tähän isoon projektiin. Hän selvitteli niin Kelan kuin Helsingin kaupunginkin kuviot ja lopulta joulukuun lopulla päädyimme anomaan Helsingin kaupungilta maksusitoumusta LYKO-hoidon saamiseen.

Tammikuun lopulla sain kutsun saapua ylilääkäri Aaan vastaanotolle ja siellä minulle selvisi että kyseessä on ns. "kuntoutuskartoitus". Siinä juteltiin paljon, selviteltiin historiaa, tutkailtiin tulevaan, käytiin läpi elämäntilannetta ja lopuksi tarkasteltiin jalkojen tila ja motoriikka.

Ylilääkäri Aaa totesi saman kuin fysiatrikin. Olen potentiaalia kuntoutusainesta, oikean ikäinen, työelämässä mukana ja iho loistavassa kunnossa (tai no niin loistavassa kun haittatekijät huomioon ottaen voi olla). Uskomatonta, kerrankin olisin potantiaalia ainesta, minä, jota aina yleensä tässä vaiheessa kehotetaan pudottamaan muutama kymmen kiloa ja palaamaan asiaan sen jälkeen. Tunne palatessani kotiin oli huumaava vaikka homma oli vielä kesken ja vailla päätöstä. Tuulimyllyt kaatuivat kolisten takanani kun "ratsastin" kotiin.

Aluksi Ylilääkäri Aaa oli epäileväinen LYKO-hoidon suhteen, piti sitä trendituotteena ja halusi selvittää mm. plastiikkakirurgin näkökulman asiaan. Lopulta muutaman pienemmän tuulimyllyn jälkeen sain soiton kuntoutussuunnittelijalta joka kertoi että maksusitoumus on annettu 30:lle hoitokerralle (fysiatri suositteli 60 kertaa). Pääsin valitsemaan itselleni sopivaa lymfaterapeuttia heidän listoiltaan olevista kolmesta vaihtoehdosta. Valitsin Kaijan ja olen valintaani erittäin tyytyväinen.

Iso projekti polkaistiin käyntiin 5.4.2004 ja siitä voit lukea enemmän hoitopäiväkirjastani.