Muutama sananen saksalaisesta byrokratiasta. Kun rekisteröin Regenbogenia nimiini, suurimmaksi ongelmaksi muodostui oikeanlaisen lappusen olemassaolo. Kävimme etukäteen kunnanvirastossa hakemassa juuri tarkoitukseen tehdyn lappusen, leimalla ja kaikki. Mutta rekisteritoimistoon se ei kelvannutkaan. Ja mitäänhän ei voinut tarkistaa internetin kautta, eikä edes soittaa, vaan meidän piti ajaa uudelleen 30+30 km hakemaan kunnanvirastosta juuri se oikeanlainen lappunen. Kun tuntia myöhemmin palasimme rekisteritoimistoon oikean paperin kanssa, tuurilla päädyimme juuri saman neitokaisen tiskille ja hänen ilmeensä ei värähtänytkään kun esitimme oikean lappusen. Suomeksi siinä keskenämme papattelimme järjestelmän typeryyttä mutta etenihän se asia lopulta.

Saksassa kun siis nämä rekisterikilvet on henkilökohtaisia ja autot myydään ilman kilpiä. Niinpä rekisteritoimistojen vieressä on rekisterikilpi-kauppoja, jotka siinä odotellessa tekevät kilvet rekisteritoimistosta saadun lappusen mukaan. Lisäksi rekisterikilven kirjaimet ja nrot on koodattu. Kaksi-kolme ensimmäistä kirjainta kertoo, missä alueella auton omistaja asuu, meidän alueella ne kirjaimet voi olla SM tai MGN, seuraavaksi tulee kaksi kirjainta ja 1-3 numeroa. Nämä voi joko antaa rekisteriviranomaisen itse valita, vai sitten edulliseen kymmenen euron hintaan voit itse valita vapaana olevista vaihtoehdoista sinulle sopivimman. Minä valitsin omaksi rekisterikilvekseni seuraavan...

21102013-normal.jpg

Kilvet saatuamme karautimme autokaupalle, jossa Regenbogenia jo pestiin lähtökuntoon. Talven kitkarenkaat oli lupauksen mukaisesti asennettu valmiiksi alle ja kesärenkaan nökötti takakontissa. Kilvet napsautettiin kiinni (ei ruuveja, vaan sellaset muovikehykset joihin kilpi napsautetaan). Vielä allekirjoitukset ja lahjusten vastaanotto. Sain ISON sateenvarjon, kynän, avaimenperän kärrypantilla sekä rekisteröintitodistuksen-pito-kotelon..... lopulta eka ajo kotiin oli edessä. Ja kuinka ihanaa se olikaan. Regenbogen on juuri sitä mitä autolta odotan ja sitä on helppo ajaa niin baanoilla, kuin näillä pienillä, kiemuraisilla ja jyrkillä teillä. Olen onnessani :)

Heti samana päivänä kävimme vielä kaupassa ja seuraavana päivänä lähdin yksin ajelemaan mehtään, isäntää hakemaan työkoneelta. Yks pienen pieni eksyminen tapahtui mutta löysin kuin löysinkin perille :) )Ihanaa vapautta kun on taas omat pyörät alla :) Nyt vain ajokilometrejä mittariin niin tulee nämä kulmat tutuiksi muutenkin kuin hanttimiehen paikan kautta, itse ajamalla kun sitä havainnoi jotenkin paljon tarkemmin mistä risteyksestä ja mihin päin sitä mentiinkään, tähän asti kun olen keskittynyt ihailemaan maisemia ja kylien arkkitehtuureja :)

Ensi viikolla on edessä ajo lymfahoitoon, jonka luulen jo melko varmasti osaavani. Sen ihanassa toivossa :)

 

PS. Suomen virailuun enään 11 aamua!