Ihanan viikonlopun tuoman euforian voimalla vietiin vielä maanantaikin läpi, sen enemmittä miettimättä ja oikein mitään järkevää tekemättä. Tuli "vasemmalla kädella hoidettua" niin tulipesän hoito, pyykkäys ja keittiön siivous sekä ruokahommatkin. Olenko jo päässyt siihen vaiheeseen, ettei kaikkiin kotihommiin pidäkkään keskittyä sata lasissa, vaan ne hoituu kuin itsestään, sen suuremmin aikomatta tai ryhtymättä?  Onko minusta ihan oikeasti kuoriutumassa todellinen hausfrau, joka ohi kulkiessaan saa pieniä ihmeitä tapahtumaan? Huimia ajatuksia tähän aikaan aamusta *hui!*


En tiedä onko kyse tuosta turhaakin turhemmasta kellojen siirtelystä vai mistä, mutta jotenkin unta olisi kyllä piisannut pidempään tänä aamuna. Mutta isännällä kiireet jatkuvat ja nousen ylös hänen kanssa samaan aikaan, että se aamukahvihetki saataisiin yhdessä viettää. Ja nytkin kun käytiin päivän aikatauluja läpi, onnistuin muistuttamaan seikasta, joka oli kiireiden keskellä isännältä jäänyt huomiotta, joten hyvä oli kun käytiin asioita läpi. Pienen itsekriittisen "vitun, vitun, vitun, vittu" -litanian asiasta muistuttaminen kyllä sai aikaseksi, mutta parempi että se kuitenkin tuli päivän agendalle lisättyä, vaikka jo ihan riittävästi siinä muitakin hommia piisaa.

tiimalasi-normal.jpgTuosta kellojen siirtelystä vielä. Juuri eilen totesimme kuinka turhalta se meistä kummastakin tuntuu. Juuri kun alkoi aamuisin olemaan jo valoisaa aikasemmin, kun töihin meneminen onnistui ilman työkoneen valonheittimiä ja päivä alkoi ilman pimeän tuomaa kalseutta...... niin nyt ne meni ja siirsi sitä aikaa tunnilla. Nyt taas tarvotaan pimeydessä, viritellään valoja ja odotellaan koska se aamu oikein aukeaa......ja iltaisin, olisi jo nukkumaanmenon aika, silmä lupsaa ja haukotukset lentelee, eikä ulkona vieläkään hämärrä, ei kuu kumota eikä yö tunnu saapuvan, ei sitten millään.

Mitä on ne puheet jossa valitellaan että tää kellojen siirto tukee aamuvirkkuja ja että yhteiskunta elää aamuvirkkujen tahtii, kattia kanssa sanon minä. Me täällä harkitaan valituksen tekemistä EU-tuomioistuimeen järjettömästä ja vailla perusteltuja syitä olevasta aikaan puuttumisesta. Putinin toimia en muuten kannata, enkä aina edes ymmärräkkään, mutta siinä mies on kyllä oikeassa että vain yksi aika on olemassa. Luonto elää omaa tahtiaan, siirrettiin kelloja tai ei ja ihminen on osa luontoa, eli annetaan kehon tottua heräävään kevääseen ja hiipuvaan syksyyn luonnon määrittelemässä tahdissa, eikä tällaisin pakko-sykäyksin, jota tämä kellojen turha siirtely tekee. *UGH!* olen puhunut!


V__5A55_2-normal.jpgEilisestä vielä sen verran, että pääsimme kuin pääsimmekin kirjanpitäjällä käynnin sivutuotteena käväsemään kultasepänliikkeessä hakemassa kaiverretut sormuksemme. Nyt se on täydelliset! Kultaseppä tiskin takana tarkisti vielä minun sormukseni kultapitoisuuden sen leimoista ja oli hämmentynyt sen korkeasta arvosta ja kysyi mistä tämä sormus on hankittu. Isäntä kertoi sen olevan hänen mummonsa vihkisormus viime vuosisadan alkupuolelta ja että sormus valettiin uudelleen viime syksynä minun sormeeni sopivaksi. Kultaseppä totesi nyt ymmärtävänsä siitä enemmän ja ihaillen antoi sen meille takaisin todeten sen olevan hienoa kultaa. Illalla, ylpeänä ja tyytyväisenä sujautin sen sormeeni, todeten, että tähän sormeen se nyt kuuluu, saaden hymyn leviämään isännän kasvoille. 


Ja ehkäpä nyt aloitan päivän toimet ja "vasemmalla kädellä" napsautan Rubinjon hommiin, haen toisen kupposen erityisen hyvää aamukahvia, sillä tänä aamuna isäntä ylitti itsensä keittämällä täydellistä aamukahvia, saksalaisesta kahvista, joka todella on taputuksien arvoinen suoritus. Ja samalla kahvinhakureissulla, "kuin vasemmalla kädellä", lataan astianpesukoneen, siistin keittiön ja napsautan koneen hurisemaan köökin puolellakin. Katsotaan mitä kaikkea muuta "vasen käteni" saakaan tänään aikaiseksi. Ohjelmassa olisi ainakin lattian pesua, vaatteiden korjaamista/pienentämistä ja iltapäivällä ajelua hoitoon Danielin luo.  "Halivilivoo...."