Blogi sisältää kuvituskuvia NunnaUunin, YLE:n verkkosivuilta sekä Sininen kuisti -blogista.

tapetti_4-normal.jpg

Kun lähtee remontoimaan vanhaa taloa, on paljon asioita joita ei edes tajua ottaa huomioon, ennenkuin on melkein liian myöhäistä. Onneksi isäntä on taloja rakentanut ja remontteja elämänsä aika tehnyt erinäisiä määriä, joten hänellä on sitä tietämystä ja taitoa jota tässä hetkessä arvostan yli kaiken. Kiirehän meillä ei ole, jos ei oteta huomioon mun malttamatonta mieltäni ;D

Tapetti_2-normal.jpg

Minun tehtäväkseni jää, edelleen niiden tyhmien kysymysten esittäminen ja hänen asiallisiin kysymyksiin vastaaminen sekä sisustuksellisten asioiden määritteleminen; tyyli, värimaailma, tapetit, panelien muoto, syvyys, korkeus jne.

On helpottavaa keskustella isännän kanssa ja heitellä omia hullujakin näkemyksiä, kun tietää että hän muuttaa ajatukseni realistiselle tasolle ja huomioi myös mun näkemykset siitä, millaista kotia tässä meille ollaan tekemässä.


Yksi isoista selvittelytyötä vaatineista asioista on ollut takka-leivinuunin hankinta. Oman lisänsä selvittelytyöhön toki antaa tämä saksalainen menteliteetti ja byrokraattiviidakko, mutta rohkeina suomalaisina päätimme kuitenkin ryhtyä toimeen ja kurotella kohti unelmaamme.

Ensin se ajateltiin omien, jo olemassa olevien piirusten mukaan muurauttaa paikallisella ammattilaisella. No joo, ajatus oli kaunis, muutta paikalliset ammattilaiset eivät lähteneet suomalaista takka-leivinuunia tekemään, muuta kuin tähtitieteelliseen hintaan. Unohdetaan se vaihtoehto siis.....

Mutta, onhan noita muurareita .... suomessa jopa tuttuja, palkataan mies suomesta ja isäntä itse toimisi apuna, homma hoituisi ikäänkuin tuttujen kesken joustavasti..... no joo, ei se ole mahdollista, täällä kun saa muurata vain nokikolarien esimiehen luvalla ja paikalliset hemmot. Ei siis suomalaista muuraria....

Okei, selvitetään sitten valmispaketit, Tulikivi ja Nunnauuni, niillähän on edustus saksassa, joten suomalainen systeemi saksalaisella edustuksella kuulostaa ihan hyvältä ja vielä kun tutun poika on Tulikivellä töissä niin sehän voisi tulla sen kasaamaan. Hieno idea mutta, "Nou way Hosei!"  

Takkoja saa muurata/koota/rakentaa jne. vain paikalliset tyypit. Jos suomalainen, vaikkakin Tulikiven palveluksessa oleva hemmo alkaa omin päin takkaa ulkomailla kokoamaan, siinä menee luvat ja lisenssit sekaisin ja hemmo saa potkut hommastaan. Eli palataan lähtöruutuun yksi.

Ja mitä pidemmälle byrokratian viidakkoon ajauduimme tämän takka-leivinuuni-unelmamme kanssa, sitä epätoivosemmalta alkoi sen toteuttaminen näyttää. Lisäksi tyyppihyväksynnät ja saksalaiset käsitykset turvallisuudesta, esim. räppänöiden olemassaolemattomuudesta jne. olivat viedä yöunet. Aloimme taipua tyyppihyväksyttyjen valmispakettien suuntaan 


Jos siis on lisenssit ja tyyppihyväksynnät saksaan hankittuna, niin
"How hard can it be?"..... 

Tästä tulisi esseen sijasta romaani, jos kaikkia mutkia alkaisin selittämään, joita viime kuukausien aikana olemme läpikäyneet etsiessämme toteutuskelpoista vaihtoehtoa takka-/leivinuunillemme, joten lyhyestä virsi kaunis.

marketta_solo_3_480x338-normal.jpg

Lopulta saksan NunnaUunin edustajana toimiva mies, Herr Tann tarttui toimeen, selvitti kaikki luvat, tyyppihyväksynnät, nokikolarien esimiehen suostumuksen jne. jne.

Ja kas kummaa, löytyi kuin löytyikin yksi, aikas lähellä unelmaamme oleva versio takka-/leivinuunista. Olisimme halunneet takan näyttämään eteenpäin ja siitä oikealle sivulle leivinuunin luukun ja vielä niin että molempia voisi lämmittää erikseen. Mutta se oli liikaa saksalaisille byrokraateille.

Nyt meille tulee sitten tällainen..... pitäisikö sille keksiä joku muu nimi kuin valmistajan antama Marketta?