Kai se on vain uskottava että useimmiten kroppa tietää parhaiten, sitä pentelettä pitäisi vain osata kuunnella. Minulle on vakavia häiriöitä oman kroppani kuulemisen suhteen mutta niistä ei tässä blogissa enempää..... sen sijaan pakko todeta että taas kerran tämä yllätti. Sain parin viikon ajan varoituksia että nyt menee liian kovaa, hellitä hyvä ihminen hetkeksi jne. Mutta pänkkipää, pelokas peltohiiri kun olen niin puskin vain hulluna eteenpäin kunnes kai kuvittelin kaatuvani kunniakkaasti saappaat jalassa.

Viikonloppuna se sitten repesi, sain liki kolmeen vuoteen ensimmäisen flunssan ja voi hyvänen aika millaisen, sillekin voisi ihan oman blogin luoda sillä niin mielenkiintoisen monimuotoista tämän viiruksen eteneminen kehossani on ollut.

Tänään oli sitten ihan työsopimussyistä pakko turvautua työterveyslääkäriin ja vaikka lääkkeitä lähdin hakemaan niin petiin tohtori minut määräsi, pitäen pikkuluentoja minulle vähemmän mairittelevista asioita. Kai niiden tarkoitus oli ravistella minua että ottaisin tämän taudin tosissani, ja kyllä hän siinä kutakuinkin onnistui.

Olipa nyt sitten töissä kuinka ankea tilanne tahansa (ja pohdintaa voisi käydä siitä mikä tämän flunssan laukaisi, stressi, paine, ilmapiiri vai ihan vain kesäilloissa pörräävät viirukset) .... niin sairaslomalla olen loppuviikkon. Aion nukkua paljon, levätä, ladata akkuja, lukea rästiin jääneet teokset ja muutaman juorulehdenkin. Ja ennenkaikkea aion ainakin yrittää unohtaa työt ja paniikin joka siellä on kehittymässä huipentuakseen ensi viikolla olevaan markkinointitilaisuuteen.... tarkoittaa siis että käyn vain kerran päivässä lukemassa työmailit (voi hyvänen aika mihin tämä maailman onkaan mennyt :-( )

Pelottaa ihan perkeleesti että miten tämä vaikuttaa asemaani neuvotteluissa, "poissa näkyvistä, poissa mielestä" periaattella kun päätöksiä tunnutaan tekevän...... mutta terveys ennenkaikkea..... eikö niin, teinhän oikein, saanhan olla kipeä *jumalatonta huonoa omaatuntoa*