Alun lievän ahdistuksen ja pettymyksen tunteiden jälkeen nyt tuntuu siltä että ehkä tästä tulleekin jotain kotiin vietävää, muutakin siis kuin kokemus.

Verenpaine siis teki tepposensa, tälle merenrannalla korkeudella ikänsä eläneelle ihmiselle. Oloni oli koko ajan ihan hyvä, mitä nyt olin väsynyt, mutta siihen syynä saattoi olla myös jännitykset, huonosti nukutut yöt kotona, aikaset herätykset jne. Eilen perjantaina verenpaineeni mitattiin varmaan kymmenen kertaa, monilla eri laitteilla ja nyt he ovat päätyneet laitteessa samanlaiseen kuin kotonani on…… se kamalan epäluotettava rannemittari. Mutta se kun on ainoa joka antaa mittauskelpoista tulosta. Lääkärille aiheutit illalla lievää paniikkia ja hoitaja joka hyppäsi huoneessani verenpainetta mittailemassa loihe lausumaan jossain vaiheessa: ”What are you doing with your bloodpresser?” Johon minä vain totesin että en mitään, verenpaineellani tuntuu tällä hetkellä olevan tekeillään ihan jokin oma juttunsa. Niinpä voitte kuvitella saman hoitajan (kuinka pitkiä vuoroja niillä teetetäänkään?) ilahduksen kun vihdoin aamupäivän mittauksessa oli notkahdus alaspäin tapahtunut. Aktiivi tarkkailussa olen edelleen mutta ilmeisesti muutettu lääkitys on nyt siis tehonnut ja nyt päästään pikkuhiljaa lisäämään lymfahoidon ja kompressiohoidon määriä.
 
Sen verran panikoin illalla, kun se hoitaja oli niin hermostuksissaan mun verenpaineen kanssa, että kirjoitin erilliselle lapulle Teron nimen ja puhelinnumeron….. jos jotain sattuu. No onneksi yö meni hyvin ja nukuin pitkääääääään ja levollisesti.
 
Tän päivän ohjelmassa on ollut sidosten poistaminen, aamutoimet, suihku, sidosten rullailut, aamiainen, verenpaineen mittaus ja sidosten laitto (ilman lymfahoitoa). Sidosten laiton yhteydessa haastattelin terapeuttiani Reginaa ja sain paljon uutta tietoa tästä LIPödemasta ja sen hoidosta (jos nyt kaiken ymmärsin oikein). Olennaista lymfaödeman hoidossa on lymfahoito ja satunnaiset sidonta hoitojaksot. LIPödemaa taas hoidetaan enimmäkseen sidoksilla ja asiakkaan tehtäväksi jää liikkua mahdollisimman pallon sidosten kanssa. Tämä tieto asettaa suomessa annettavan hoidon ihan uusiin raameihin ja tästä jutellaan Kaijan ja Reginan kanssa tarkemmin ensi viikolla kun Kaija saapuu excursiollaan Földiin.
 
Positiivista palautetta Regina antoi niin Kaijan tekemästä työstä, sillä ödemani ovat pysyneet pehmeinä ja ovat näin ollen käsiteltävissä. Lisäksi hän ihmetellen katsoi ja kommentoi ketteryyttäni pukiessani päälle sidoksien laiton jälkeen. Hämmästyksen jälkeen hän teki tunnustuksen…… hänellä oli ollut aiemmin samaa kiloluokkaa oleva amerikkalainen nainen hoidettavana, ja tuo nainen ei ollut päässyt omin neuvoin hoitopöydälle, eikä pukeminen onnistunut niinikään omin voimin. Ei ole siis kaikki ne vedessä viettämäni tunnit ja rääkit kuluneet hukkaan. Nyt korjaan niitä hedelmiä ja kun kuntoni on näinkin hyvä (jota siis päällepäin ei voisi uskoa) niin Regina on erittäin luottavainen jo täällä tehtävän neljän viikon tehosta kuin niinikään suomessa jatkettavasta hoidosta. Hänen näkemyksen mukaan minulla on kaikki mahdollisuudet isoihinkin muutoksiin, kunhan itse panostan asiaan täysillä. Tämä oli iloista kuultavaa lääkäreiden tiukan haastattelun jälkeen, joka kieltämättä tuntui kuin oisin saanut saavillisen jääkylmää vettä niskaani.
 
Tuon lääkäreiden kylmän suhtautumisenkin Regina osasi selittää. Saksassa on suhteellisen helppoa päästä tämänkaltaisiin laitoksiin hoidattamaan turvotuksiaan. Tämä on saanut aikaiseksi sen, että ihmisten oma osallistuminen on välillä todella huonoa ja ala-arvoista. Lääkärit ovat siis ottaneet lievän pelottelun ja pakotuksen linja jolla yrittävät aktivoida ja motivoida ihmisiä tekemään oma osansa hoidosta. Ödeman hoito kun on aina puolet terapeutin ja puolet potilaan itsensä tekemää.
 
Tulin juuri lounaalta. Olen siis 1200 kcal dieetillä ja ehkä kerran elämässään on hyvä käydä dieetti läpi tällaisessa hoitolaitoksessa, jolloin saa todella hyvän kuvan siitä mitä kaikkea matalasta kalorimäärästä huolimatta dieetin aikana voi syödä. Nytkin lounaana oli nakkikeitto jota sai ottaa niin paljon kun halusi, tarjoili täytti lautasen joka kerta. Huonoa saksaa osaavana en ymmärtänyt hänen kysymystään ja vain nyökkäsin ja jo oli lautasellasi yksi kauhallinen lisää kunnes tajusin viheltää pelin poikki. Keitto nimittäin oli hyvin täyttävää. Ja kun ruokana oli vain keitto, niin jälkiruoka astui   mukaan kuvioon, oikein herkullisen näköisen voitaikinahersykkeen muodossa. Iltapäiväkahville tuosta saa mukavan lisukkeen :D

Ja lopuksi pari kuvaa eiliseltä pikkukävelyltä, ihan hoitolan piha-alueelta.