Kun viimeaikoina on viikonloput menneet remonttipuuhissa, niin asuntoautoilureissut ovat jääneet vähemmälle. Niinpä päätimme lähteä isännän tämän hetkiselle työmaalle seuralaisiksi ja viettää siellä iltaa.
Tiistai-iltana, hoidon jälkeen lähdimme matkaan ja parkkeerasimme Knallin keskelle kaunista pyökki-metsikköä. Paikka oli sama, jonne isäntä minut ihan ekan kerran vein n. vuosi sitten. Ihana pyökkipuu-metsikkö, jossa oli jotenkin taianomainen tunnelma ja joka edelleen lumosi minut. Mukaan otimme koeluontoisesti myös Mystin, katsoaksemme millainen matkailuautokissa hänestä tulisikaan.
Perille päästyämme Manu vapautettiin juoksemaan ja samoin Mystin kuljetuskopan ovi avattiin neidon kulkea miten tahtoo...... ja hänhän kulki. Saman tien ulos ja menox. Sisäänkutsuminen ei onnistunut, ei sitten millään ja vasta viime voimillaan neito kapusi takaisin sisään ja kerjäsi lisätankkausta. Ja sen jälkeen välittömästi takaisin ulos.
Totesimme, että pottaa tämä neiti ei matkoilla tarvitse, sillä hän sujuvasti kaivoi kuopat lehtimetsän maastoon ja peitti tarpeensa niin että lehdet pöllysivät.
Kun illan tullen saimme hänet viimein sisään, lievällä lahjonnalla ja kiristyksellä, oli neito jo niin väsynyt, että uuvahti heti tankkauksen jälkeen kuskin penkille. Mystistä tulisi hyvä asuntoautoilijakissa, mutta toistaiseksi hän saa tutustua maailmaan ihan kotiperspektiivistä lähtien, sen verran kovaääninen hän on auton ollessa liikkeessä, mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan ;)
Yö meni hienosti, nukkuessa mamman ja isukin jaloissa, välillä Manua aktivoiden. Aamulla pedistämme löytyikin sitten näin väsyneen näköinen katti-neito.
Aamiaisen ja aamu-ulkoilujen jälkeen isäntä lähti töihin ja me kolmistaan Manun ja Mystin kaa jäätiin ihmettelemään ison koneen kolisevaa menoa.
Viikonloppuna jatkuu taas remontointi ja huomenna lähdetään kaakelikauppaan.
Tschüß!
Kommentit