Vanhuus ei näköjään, eikä todellakaan tule yksin, vaan tuo mukanaan kaikkea outoa, kuten minulle mm. kuivan ihon jalkoihin/pohkeisiin/sääriin. Eli viime aikoina olen huolestuneena pohtinut pohkeitani.
Yleensä, enimmäkseen, lähes aina, mulla ei ole ollut ongelmia ihon kanssa. Jalkojeni, siis säärieni iho on kestänyt hyvin kaiken niille tehdyt lymfa- ja kompressiohoidot ihailtavalla joustavuudella, minun yhtään asiaan puuttumatta. Eli en ole "rasvailija" tyyppiä.

Ainoa paikka joka minussa herkästi kuivuu on kynsinauhat ja sormien päät ja niidenkin rasvauksen kanssa olen unohtelevaa sorttia. Miten sitten huomaisin säärieni ihon kuivumisen? No, joka-aamuinen "Tukisukat jalkaan" -show:n aikana tulee tarkistuksenomaisesti katsottua että miltäs ne koivet tänä aamuna näyttää. Ja viimeaikoina ei ole näyttänyt hyvältä. Varsinkin oikea sääreni alkoi muistuttaa suomuista diabeetikon ihoa, ja olin jo lekurille aikaa tilaamassa kun mitkään kaapista löytämäni rasvat, balsamit, salvat tai geelit eivät ihoa saaneet takaisin joustavaan tilaansa.

P2170178.jpg
Mutta sitten käteeni osui kaapin perukoilta, jo vuosia, vuosia sitten Tarjoustalosta ostamani purkki, Arnikabalsam, jonka tekstissä sen luvattiin auttavan kutakuinkin kaikkeen ja lopulta vielä herättävän kuoleetkin elämään :)


No, kannattihan sitä kokeilla, kun noin hyvät argumentit tuotteen markkinoija oli tuolle ihmeaineelle keksinyt.


Nyt kolmen käyttökerran jälkeen jalkani ovat taas ne entisen joustavaihoiset, pehmoiset pullukat :D

Ei niin toivottuna "sivuoireena" lakanat menee vaihtoon niihin hankautuneen arnakkibalsamin johdosta, mutta Ulla-äidin sanoin "Kauneudesta täytyy kärsiä.", jonka hän tokaisi vetäessaan hiuksiani tiukalle nutturalle/letille/kaikenmaailman kampauksille, ennen kouluun lähtöä :D

Ja lopuksi. Nettia selaillessani löysin lisäksi ihan faktaa tuosta ihmeaineesta. http://www.vogel.fi/rohtokasvit/arnica.php
Mitäpä tähän muuta voisi sanoa kuin että: "Ei huono, suosittelen." :D