Helmikuussa tapahtuneita postauksia Facebookista


P1090077_2.jpg

Jatkuvasti eteeni tulee uusia ihmetyksen tilanteita. Tänä aamuna hätkähdin huomaamaan, että olen jäänyt "käsityökoukkuun". Minä, joka aiemmin luotin hakaneulojen voimaan risaisten vaatteiden korjaamisessa.

Laskeskelin tuossa äsken että joulukuun alun jälkeen olen kutonut viidet villasukat. Lisäksi parhaillaan työn alla on kahdet sukat, villapeiton turkiskuoriaisten tekemien tuhojen korjaaminen, korillinen ompelukonetta kaipaavia vaatekorjauksia ja isännän työtakin etutaskun käsin tehtävä repereeraus.

P1050074_2.jpg

Lisäksi mielessä siintää tuvan tuolien uudelleen päällystetyt istuintyynyt, vahoista verhoista.

Mihin tämä vielä johtaakaan? ....pakko kai alkaa uskoa Päivin toteamaan "Ulla-geenin" aktivoituneen tyttäressään.

Kauan sitä saikin odotella :)


Ystävänpäiväksi lahjoitin rakkaalleni villasukat, joita olin salassa kutonut, vaikka hän etukäteen kertoikin ettei villasukkia käytä. Mutta kun täällä on ollut pakkasia, uudet työkengät on himpan verran lestiltään isommat kuin edelliset jne. joten ajattelin, että jos, vaikka, kun....... ja niinpä ystävänpäivästä lähtien on sukat olleet isännän jalassa työhommia tehdessä.

P2250346_2.jpg

Yhtenä päivänä töistä tullessa isäntä lämmitteli kylmettyneitä käsiään Marketan lämpimään kylkeen ja kertoi kuinka kylmää oli ollut pakkasessa konetta korjata. Niinpä sukkaepisodista rohkaistuneena kyselin, että josko tekisin hänelle kynsikkäät joiden kanssa olisi ehkä pikkasen lämpimämpää koneita korjailla.

Ja tsadaa, tässä mun ihka eka ja ensimmäiset sormikkaat/kynsikäät. Ei mestarinäytös eikä täydelliset, mutta rakkaani käteen ja sormiin sopiva ...... sormi sormelta oikean pituiseksi tehtynä .... valmiina just kun pakkaset katosi ja mennään vahvasti plussapuolella. No, ensi talvea silmälläpitäen sitten.


Suurin kylmä-ongelma minulla, kaupunkiasujalla, on täällä ollut varpaiden kanssa. Ajoittain nukkumaan mennessä varpaani ovat tukisukkien käytön jäljiltä kuin jääpalat ja uni odotuttaa itseään ennenkuin ne lämpenevät.

Mitä tekee kätevä emäntä? Aloittaa kutomaan itselleen unisukkia, siitä pehmeimmästä ja lämpösimmän tuntuisesta langasta, oman äidin jäämistöstä.

Eka sukka valmistu tuosta vaan, mutta tokan sukan kohdalla alkoi aivot raksuttaa...... miten näistä saisi vielä lämpimämmät? Samassa muistin äitini tehneet meille "nappula-kintaita" kun oltiin lapsia. Kintaisiin neulottiin mukaan langanpätkiä ja ne jätettiin sisäpuolelle tuomaan lämpöä ja ilmatilaa. Oli muuten ihanat ja kuivuivat nopeasti, kun ne vaan käänti nurinperin ja pari kertaa "ravautti" niin että langanpätkät pääsi leviämään ja kuivumaan. Eipä siis muuta kuin härkää sarvista ja näppyläsukkia kutomaan.

Netti, tuo ohjeiden ihmemaa, kyllä tunnisti kaipaamani tavan kutoa lapasia, mutta kaikki vihjeet ohjasivat hankkimaan Mary Oljen Kirjokintaita-kirjan, jossa ohje "nukitettu kinnas" olisi sitä mitä kaipajan. No miten tässä nyt sitten kirjaksi muututaan? Ei mitenkään. Lisäksi sen kaikkein lämpöisin lanka osoitti loppumisen merkkejä...... voiko tästä mitään tulla?

P2270353.jpg

Oli siis taas kerran pakko vain yrityksen ja erehdyksen kautta, muistipoimuja aivoista suoristellen yrittää muistaa edes jotakin mitä äiti noiden lapasten tekemisestä olisi kertonut tai näyttänyt. Lankoina päätin käyttää mitä varastoista löytyy, joten lopputulos olisi erikoinen.

Langanpätkien sisäänkutomiseen käytin monia eri tekniikoita ja lopulta löysin kutakuinkin kestävän ja ei liian vaikean tavan saada "näppylät" aikaseksi. Muutaman tunnin tiukan yrityksen tuloksena syntyi kuvan kauhistus, joka toisen normisukan rinnalla on jotain hyvin hyvin erikoista. Onpahan pari! Mutta yhden nukutun yön jälkeen voi vain todeta että, on muuten ihanan lämpöiset!

P2270356.jpg

Erikoisuutena unisukissani on siis se, että niissä noita langanpätkiä on vain varpaiden kohdilla, joten siitä tuo hyvin erikoinen ulkomuoto, jota lankavarastojen niukkuus värikirjon muodossa leimaa omalla tavallaan. Toinen sukka taitaa mennä purkuuseen ja teen siihen myös tuon näppylä-teräosan.

Ja ehkäpä jossain vaiheessavielä jatkotyöstän tätä ideaa...... 


Ja lopuksi... tää on osaltaan sitä äitini Ulla-geenin aktivoitumista. Äidillähän oli tapana sanoa, että sitä mitä ei osata, ei tarvita...... eli kaikki mahdollinen tehtiin itse. Sitä täällä olen harjoitellut, ihan mielenkiinnosta että mihin kaikkeen sitä pystyy, kun vain kokeilee ja yrittää. Yhtenä päivänä sitten kokeilun alle joutui hiukseni :)

Kotikampaamo Erbenhausen esittäytyy.

Meillähän ei vielä ole suihkua täällä Erbessä ja pesulla/saunassa käydään vanhassa talossa Soindessa. No välillä nuo saunavuorovälit venyy ja niin kävi tällä viikolla. Henk.koht hygienian hoitaa helposti pesulapuilla jne. mutta tukka on toinen juttu.

Eilisen päivän kuljin pyykkärihuivi tai villabaskeri päässä ja tänään olisi edessä saksantunti ja vasta sen JÄLKEEN sauna. No, mulla taas kämähti käämit, paloi pinna, katosi järjen ääni ja kaivoin kaikki mahdolliset paikat läpi, josko täältä jotain shampooksi kelpaavaa löytyisi. Meidän kaikki shampoot kun on saunalla Soindessa.

Löysin vihdoin miesten suihkusaippuaa, ambran miehekkäällä tuoksulla höystettynä, joten ei muuta kuin pää keittiön hanan alle. Onneksi siinä on sellanen ulos kelautuva jatko joten homma oli aika helppo. Ambra-tuoksua tukkaan ja pesemään.

Pesun jälkeen alkoi taas mättää noi harmaat ja koska olen päättänyt että nyt loppui jatkuva värjäys ja annan harmaiden kasvaa.... mutta tilanne oli kutakuinkin huvittavan näköinen.

P2060189_2.jpgP2060192_2.jpg

Tartuin siis saksiin ja lopputulos on tämännäköinen. Pituutta katosi tuollaiset 7 cm pisimmistä hiuksistä, joten JO OLI AIKA!