Mikä siinä oikein on, että terveydenammattilaisten "kaikki tietävä" asenne on niin kaukana asiakaspalvelusta kuin sanonko mikä sanonko mistä.

 

Kaikki alkoi siitä kun sisäinen ärsytyskynnykseni ylittyi ja päätin "Nyt on aika tarkistaa näkö ja uusia nenänpieliä kalvavat lasit parempiin". Puolitoista vuotta sitten sain "ikänäöllä" selitetyt kaksiteholasit. Itse näkökenttään sopeutuminen sujui mielestäni ihan hyvin, ei pyörryttänyt, oksettanut eikä muutenkaan huippaillut, mutta alusta lähtien kehysten kanssa oli ongelmia. Ne kun vain eivät taipuneet naamani mutkiin sopiviksi vaan aiheuttivat haittaa ja harmia.

 

 Lisäksi työpäivän päätteeksi silmäni ovat jatkuvasti "soraa täynnä" ja väsyneet. Kehysten osalta olin epämukavuuteen sopeutunut, seurauksella että,  nenäsyvennykseeni (siinä juuri kulmakarvojen juuren alapuolella) on muodostuneet pienet kolot, joihin kehysten nenätyynyt kaivautuvat tehden kipeää joka kerta kun päätä käännän. Lisäksi aisat ovat irtoamispisteessä jatkuvan, ilmeisesi, vääränlaisten sisäisten jännitteiden johdosta. Jotain täytyi siis tehdä…

 

Tartuin itseäni niskasta ja varasin ajan kehuja ja positiivisia kommentteja saaneelle optikolle Lauttaoptiikassa ja prosessi nytkähti liikkeelle. Optikko Robert käytti reilun tunnin tutustuen silmieni monimuotoiseen proplematiikkaan ja useiden erilaisten testien ja kokeiden jälkeen hän loihe lausumaan että kahden lasin potitiikkaa tässä tulevaisuudessa nyt täytyy toteuttaa. Erikseen tulevat moniteholasit "vapaa-aikaan" ja näyttöpäätelasit "tietokoneella työskentelyyn".

 

Eurot alkoivat sinkoilla ilmassa ja kauhulla ajattelin millainen lasku tästä tuleekaan. Lopulta päädyin teettämään näyttöpäätelasit vanha-vanhoihin, tosi hyviksi todettuihin Miu Miun kehyksiin ja vapaa-ajan moniteholaseille tarkkaan valitsin uudet keveät, ei kaivautuvat kehykset. Hiljaa huokaisten kuuntelin hinta-arviota ja lähdin kotiin odottamaan kahden viikon toimitusaikaa.

 

Aamulla töihin tultuani juttelin asiasta hr-asioita hoitavan henkilön kanssa, joka kaivoi heti esiin paperit joissa valtioneuvoston päätöksellä työnantaja velvoitetaan hankkimaan työntekijälle näyttöpäätetyöhän sopivat silmälasit (Valtioneuvoston päätös näyttöpäätetyöstä (1405/1993)). Lisäksi hän selvitti että konsernillamme on oma toimintamalli miten anoa korvausta näyttöpäätelaseista, ja ohjasi minut kysymään käytännöstä seuraavalle henkilölle.

 

Laitoin sähköposti menemään ja sain pesuvedet suoraan silmilleni…… olin toiminut väärässä järjestyksessä. Minun olisi pitänyt ensin ottaa yhteyttä työterveyshoitajaan joka olisi lähettänyt paikalle työfysioterapeutin, joka tekisi mittaukset työpisteessäni ja antaisi lausuntonsa että tarvitsenko vai enkö näyttöpäätelaseja, vai auttaisiko työpisteen säätöjen muuttaminen tilanteeseen. Koska en ole toiminut näin, minulta evätään mahdollisuus korvaukseen näyttöpäätelasien osalta.

 

Tässä vaiheessa minulla räjähti.

 

Ensiksi: Miten joku fysioterapeutti (kaikki kunnia heidän ammattitaidolleen) voisi tietää minun silmistäni, niiden sairauksista, taittovioista ja kaikesta muusta, pelkästään mittaamalla työpisteeni etäisyyksiä. HALOOOOO! 

 

Toiseksi: Miten minulta voidaan evätä oikeus joka kuuluu valtioneuvoston määräyksellä minulle.

 

Kolmanneksi: Konsernimme toimintamallista, missä järjestyksessä ja minnekin, ei ole missään kerrottu missään julkisesti, joten miten hemmetissä olisin voinut toimia oikein.

 

 

Lopulta sain kiristettyä ohjeen ottaa työterveyshoitajaan yhteyttä joka purkaukseni luettuaan käski kutsua työfysioterapeutin paikalle mittauksiaan tekemään, jonka jälkeen ehkä saisin lausunnon, että saisin korvauksen näyttöpäätelaseista. Tässä vaiheessa sain tutustua termiin np-lasit, jolla ongelmani tarkennettiin.

 

Soitin siis työfysioterapeutille joka lupautui ystävällisesti tulemaan luokseni, mutta sitten alkoi se tervedenhuollonammattilaisten omaava holhousote. Yks kaks minä en ollutkaan oman vaivani paras asiantuntija vaan hän mittauksillaan. (Nyt on vielä tarkennettava että työpisteeni tarkastettiin työfysioterapeutin toimesta alle vuosi sitten ja asiasta jo silloin puhuttiin).

 

Mittausten lähtökohtana kuulemma on se, että niillä uusilla moniteholaseilla (vapaa-aikaan) ensin tsekattaisiin näenkö ja kuinka hyvin näyttöni ja vasta sitten tämä ihmeammattilainen omien mittaustensa perusteella loitse lausumaan tarvitsenko minä np-laseja vai en, sanoi silmä-ammattilainen, optikko, mitä tapahansa.

 

Jokin nyt mättää. En vain voi hyvällä tahdollakaan uskoa että fysioterapeutin koulutusohjelmaan kuuluisi syvälliset kurssit silmistä, näköongelmista ja niiden korjailusta linssien avulla. Enkä myöskään sitä, että etäisyyksien mittailuilla voitaisiin selvittää näkökykyni tilanne. Mikä hemmetin byrokratia tähän väliin, siis ongelman ja sen ratkaisun väliin on kehitetty.

 

Jään nyt mielenkiinnolla odottamaan kun 16.2.09 kuulen oliko optikko oikeassa vai liekö fysioterapeutti sittenkin tietäisi paremmin mikä silmilleni on hyväksi. Oletko havaitsevinasi lievää närkästystä näppikseni kautta siirtyvän blogiini.... ehkä, mutta jos näin on, on se mielestäni aiheellista.