En ole koskaan pitänyt imuroinnista, selkäni ei pidä siitä, keuhkoni ei pidä siitä eivätkä jalkani. Jo nuorempana koin että on olemassa kaksi kodinhoidollista hommaa joista en vain pidä. Ne ovat tiskaus ja imurointi. En tiedä miksi, olisiko kyse jostain lapsuuden traumoista siivouspäivän suhteen tms. mutta heti kun se oli mahdollista kotoani löytyi astianpesukone ja sittemmin robotti-imuri. Tämä blogikirjoitus olkoon ylistys niille ja niiden keksijöille.


Astianpesukone on harmiton kapistus ja että se toimisi parhaiten, on alkuvalmisteluilla merkittävä osa......minua fiksummat toteavat, että samalla kun huuhtelen astioita koneelle valmiiksi, ne pesaisisi puhtaaksi, mutta kun ei .... "Se ei käy, se ei käy, se ei käy, se ei käy, se ei kertakaikkiaan käy." ;)

Aitoon kouluajoilta muistan niin elävästi opetuskeittiössä ne hetket jolloin Mähry mittarinsa kanssa tuli ja tuikkasi sen huuhteluveteen tarkistaen veden lämpötilan. Voi sitä kylmän pelon rinkiä rinta-alassa odottaen tuomiota. En enää muista paljonko sen piti olla, mutta polttavan kuumaa jokatapauksessa. Kädet siinä tuntui palavan, ja vettä sai koko ajan vaihdella astianpesuainejäämien välttämiseksi. Ei todellakaan mun juttu :(

Ja nyt kone hoitaa sen homman tuosta vaan :)  Nautin siitä hetkestä kun avaan astianpesukoneen ja kuuma höyry nousee ylös kertoen että se lämpötila oli ihan varmasti just se oikea, puhdistava ja kaikki bakteerit tappava. Pidän koneeni puhtaana, joten sen tuoksu on hyvä ja raikas. Jokin outo vika minussa varmaan on, kun mielummin näpräilen suodattimien ja ritilöiden puhdistuksessa kuin vain pesisin harjalla astioita :)


robottiimuri-normal.jpgJa entä sitten se imurointi.... olen täysin koukuttunut robotti-imuri Rubinjooni. Sen toimintaperiaatteet oivallettuani, putsailen sen harjoja, kaivellen karvoja ja muita nukkapölyjä sen telojen reunoista. Ja sitten asetan sen hellästi lattialle, painaa napsautan vihreää nappulaa ja jään ihailemaan sen päämäärätöntä, mutta kaikki mutkat, sohvan ja lipastojen aluset läpikäyvää kulkua. Nauran kun huomaan kirkkaan sinisen merkkivalon välähtävän ja Rubinjon tekevät pari ylimääräistä kiepsahdusta erityisen likaisen paikan kohdalla. Rubinjo on tarkka poika ;)

Eniten arvostan sen peräänantamattomuutta ja sitkeää urakointia, tyyppi häärää kuin heikkopäinen siihen asti kunnes virta loppuu ja itseasiassa se nääntyy raskaan rupeaman uuvuttamana. Näin käy toistuvasti kun tuon sen alakertaan, ja latausasema jää ylös. Alakerrassa Rubinjo häärää hamaan loppuun asti, kaikkensa antaneena......eikä valita, vaan latausvalo innosta vilkkuen alkaa uuden latauksen kun sen vien ja asettelen takaisin latausasemaan. Erityisen huvittunut olen sen peruuttamistaidosta silloin kun se vie itse itsensä takaisin latausasemaan, jaksaakseen jatkaa hommia seuraavana päivänä. Love of my life.

Tiedän kyllä että robotti-imuri nimitys on väärä, tuo kone kun ei ime ollenkaan. Se vain harjaksilla kerää pölyt ja karvat ja harjojen liikkeestä tulleella pienellä imulla vetää sisuksiinsa lattian epäpuhtauksia. En odota siltä liikoja, mutta annan sille aikaa ja suhteessa pienen työmaan kerrallaan ja jälki on loistavaa..... ja huom! ilman selkäsärkyjä, jalkojen kolotuksia ja kramppeja. Sohvalla istuen, sen tasaista ääntä kuunnellen. Näin tänäänkin, kun viimeistelen viikkosiivousta viikonlopunviettoa varten. 


Lisäksi oman ylistyslaulunsa ansaitsisivat myös pyykinpesukone, jääkaappi, pakastin, kahvinkeitin jne. jne. mutta antaa olla. Olen iloinen kaikista helpotuksista joita hausfraun arkeen on keksitty.....jääpähän aikaa enemmän surffailuun ja blogien kirjoitteluun ;)

Ihanaista viikonloppua toivotellen...... meillä sitä vietetään karjanpiirakkatalkoiden ja sankin peluun parissa.