Muutaman uskonpuutteen hetken jälkeen voin onnellisena todeta että Pääkallopipo on valmis. Varsinkin kuvion kirjominen silmukoita jäljitellen meinasi koitua kompastuskivekseni mutta onneksi sain todella selkeät ja hyvät ohjeet Novita klubin jäseniltä, joiden jälkeen, neljännellä yrittämällä, pääkallo alkoi hahmottua.

Kuviosta kyllä tuli lievästi omaperäinen ja "vääräleukainen" mutta mielestäni kuitenkin tunnistettava. Ja hei, on muistettava että tämä oli "Eka kerta hei!"

Novitan myymälästä mukaani tarttui allaolevan kuvan sormikkaat, eli tässä kummipojan lahjukset ensi lauantaita varten.

 Nyt kun pipo on valmis niin pääsen jatkamaan Heron malttamattomasti odottamien sukkien tekoa.

Voikohan tähän kutomiseen jäädä koukkuun sillä mielessäni on alkanut kehittyä ajatus Pikselille sopivan villapuseron tekemisestä. Lisäksi työpaikan huumaava ilmastointi on innoittanut mieltäni rannelämmikkeiden tekemiseen ja vielä..... Nauru