Tänä aamuna palattiin normirytmiin, eli herättiin samaan aikaan ja hoidettiin aamutoimet rintarinnan kuten jo tavaksemme on tullut.

Suurin huolenaihe ja jääkylmää pelkoa sydämeni ympärille muodosti Piksu, tai oikeammin hänen puuttuminen. Eilen illalla tämä neito päätti jäädä ulkokatiksi ja aamulla vaikka kuinka huusimme häntä kotiin aamupalalle, luvaten Sensationsissia ja kinkkuleikkeitä kera Luostari-juuston, Piksua ei näkynyt eikä kuulunut. Näin jo sieluni silmillä pienen punaisen raadon tien poskessa, mutta onneksi lopulta isännän lirkuttelut tehosi ja terhakka Piksu tuli kotiin, vaatien luvattuja herkkuja......ja kyllä niitä hänelle annettiinkin :)

Alamme siis pikkuhiljaa palautua normirytmiin kaiken viime viikkojen rumban jälkeen ja tänään on jännä päivä, sillä nyt alkaa remontti ihan todenteolla. Luulin että sähkömiehet tulevat vasta huomenna mutta ne tuleekin jo tänään...... tai siis on sovittu että aloittavat hommat tänään..... tuo lisäys liene paikallaa, kun sähkömiehistä on kyse ;)

Eilen illalla vielä viimeistelin, mittaus-tsekkasin ja päivitin tekemäni väliaikaisen keittiön piirustukset ja päivitin sähkäreille annettavaa "karvahattu-sähköpiirustusta", jossa käy ilmi mihin kohtaa, kuinka monta pistoketta ja millaista käyttöä varten. Lisäksi vielä kävimme isännän kanssa läpi yksityiskohtia joten nyt alkaa suunnitelmat olla kunnossa ja toteutusta pukkaa. Me happy!!!!  Voin vain kuvitella kuinka arkkitehti-serkkuni Eija nauraa tekosilleni, mutta näillä mennään ja toivotaan että päästään meille sopivaan lopputulokseen. Ja onhan sitä taloja rakennettu ennenkin tulitikkuaskiin piirretyillä piiruksilla ;)

Muuten eilinen päivä meni ihan suunnitelmien mukaan. Kävin Danielin luona hoidossa ja samalla kipastiinTannin Edekaan, josta ei ikäväksemme löytynyt Sipulileipää, joka meidän kummankin suosikki täällä on. Mutta löytyi korillinen muita tähdellisiä ja tarpeellisia tarvikkeita, joista tärkein tietty kissojen "Pastete"
-ruoka. Ainoa mitä laumamme kaikki osapuolet suostuvat syömään :)

Viimeyönä näin erittäin elävän unen veljestä ja kälystäni...... ikävä alkaa ilmeisesti painamaan ja tulette jo uniinikin. Tuskin jaksan odottaa kesäkuun alkua, kunnes jälleen tapaamme...... ja mikä tärkeintä, kunnes tapaan Emmin, veljeni perheen uusimman tulokkaan, karkeakarvaisen mäyräkoiran pennun, kummikoiramme. :)

Mutta ettei totuus unohtuisi, niin odottavien kotihommien kimppuun, Rubinjo jo odottaa käynnistystä tuvan lattialla, kuivarissa epäonninen kasa puolimärkää pyykkiä taas odottaa ulos ripustusta ja keittiö siistimistä. Siis hommiin Heidiseni.

PS: Isäntä soitti juuri..... sähkömiehet on paikalla ja kantavat kamojaan sisään!!! ..... Viitaten kälyni kokemuksiin sähkömiehistä ja hänen ohjeisiinsa, suosittelin pihan suurimpien tukkien siirtämistä auton eteen ja taakse ;)