vihdin%20kirkko-normal.jpgTänä aamuna, silmäni avatessani näin isännän hymyilevät kasvot ja kutsuvan kainilon, jonka lämpöön kierähtää kehräämään. Huomenet toivotettuaan hän totesi....nyt se on sitten kadonnut ja lähtenyt...... johon minä..... kyllä, niin noidat lentäneet takaisin Kyöpelinvuorelle kuin Jeesuskin taivaaseen, "Nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin jne.". Tästä saimme oivallisen aamukeskustelun uskonnosta ja pääsiäisen historiasta. Ilmassa lenteli niin uskomuksia, kirjoituksia, vastaväitteitä ja jopa Jeesuksen siviilisäädyn arvuuttelua. Lopulta alkoi mennä liian vakavaksi joten lähdettiin kahvinkeittoon.        (Vihdin kirkon alttaritaulu)

Mitä uskonto ihmisille tänään merkitsee, mitä se minulle merkitsee? 
Jokaiselle kai kuitenkin jotakin, puoleen tai toiseen. Täällä saksan vanhalla itäpuolella on joka kylässä vähintään yksi kirkko, parhaassa kaksi tai useampia. Mukaan mahtuu niin luterilaiset kirkot kuin katolisetkin. Pyhäaamuina kylän raiteilla vaeltaa ihmisiä virsikirjat käsissään kohti jumalanpalvelusta, harras ilme kasvoillaan. 
Uskonto elää ja voi hyvin näillä leveyksillä.                                               


Hoitajani Daniel on katolilainen ja hän kertoo aika-ajoin heidän kirkollisista jutuistaa. Daniel on ollut kuoripoikana ja edelleenkin auttaa vanhempiaan kirkon kunnostus- ja huoltotöissä. Kirkko on siis yksityinen ja kylän asukkaiden kunnia-asia on pitää kirkko kunnossa. Onko suomen valtionkirkko kadottunut tuon yhteisön tuen ja hoivan, meillä kun kirkko on vain kirkko suurimmalle osalle seurakuntalaisista, eikä sen hyvinvoinnista sen suuremmin huolta kanneta, kunhan maksaa kirkollisveron. 
Onko valtiollistaminen kadottanut kirkosta yhteisöllisyyden?

riuttaranta_2-normal.jpgMinun lapsuudenkodissani osallistuttiin seurakunnan toimintaan kerhojen ja leirien muodossa, mutta muuten oltiin ihan tapa-uskovaisia eli kirkossa käytiin lähinnä häissä, ristiäisissä ja hautajaisissa sekä konserteissa. Itse muistan rippikoululeirin aikaan visioivani että tahtoisin säilyttää 
ns. lapsen uskon, enkä rasittaa sitä liioilla faktoilla ja tosiasiolla. Näinä Da Vinci koodin             (Vihdin seurakunnan leirikeskus Riuttaranta)
aikoina se on kovin vaikeaa ja jo aikaa sitten muutin uskon korkeimpaan johdatukseen lauseeseen, uskon että täällä olollani on jokin merkitys, mutta miksi sitä kutsuisin, onko se jumala vai kohtalo vai jokin tieteellinen koe... en tiedä.                                                                                               


noan%20arkki-normal.jpgjeesus-normal.jpgPääsiäisen aika on siis yllättäen herättänyt vakaviakin ajatuksia elämään suurista kysymyksistä. Muistelin kuinka äitini aina pääsiäisen aikaan tykkäsi katsoa telkusta tulleita uskonnollisia elokuvia. Kasvoin siihen itsekin mukaan kuin huomaamatta ja nytkin huomaan kaipaavani jotain 
uskonto-spetaakkelia kuittaamaan tämän ensimmäisen ulkomailla viettämäni 

barabbas-normal.jpgben%20hur-normal.jpg

pääsiäisen eletyksi. Ehkä vieraiden kotiuduttua kaivaudun netin ihmeelliseen maailmaan ja katson jonkun raamattu-leffan ihan oman itseni vuoksi.

Mutta ettei päivä mene ihan uskontovoittoiseksi se on takuuvarmasti hyvä lopettaa "Tähdet tähdet" -disko jakson katselulla, se kun meitä on näiden vierailujen lomassa jäänyt katsomatta...... olemme yrittäneet olla nettilehtiä lukiessamme huomaamatta kuka putosi ja ketkä olivat eilen semifinaalissa mukana......älkää spämmätkö siis aiheesta kiitos :)


Muuten eilinen ja toissapäivä ovat olleet tuloksellisia ja nyt Erben talon alakerta on raivattu kamasta ja roinasta ja siivottu päälisin puolin sähkömiehiä vastaanottamaan. Kiitos Satu, Mario ja Eero! Tämän tehokolmikon avustuksella hommat eteni vauhdilla ja ehdittiin iltaisin vielä Sankkiakin pelata.

P2230371_2-normal.jpgLisäksi tein ihania löytöjä seitsemän kuution muuttokuormastani, josta suurin osa lepää Erben tulevassa pesuhuoneessa. Ihanin löytö, joka kirvoitti kyyneleet silmiini oli Piian-Peilini, jonka pikkutyttönä sain isoveljeltäni Rainerilta. Lahja jota en todellakaan silloin odottanut enkä arvostanut, mutta jonka merkitys on vuosien mittaan vain kasvanut. Luulin sen jo kadonneet tai pois annetun kaiken sen viime syksyisen muuttorumban keskellä, mutta onneksi ei. Nyt isännän kanssa suunnitellaan miten se kunnostetaan tähän uuteen elämään täällä saksanmaalla <3

Eilen istuessani Erben tuvan tyhjyydessä alkoi silmissäni vilisemään visioita ja ne saivat uusia muotoja siihen, mitä jo olin suunnitellut sinne tehtävän. Nyt tiedän varmemmin mitä sinne haluan ja kaipaan, joten vielä on isännän kanssa neuvoteltavaa ennenkuin kaikki palaset kloksahtelevat paikoilleen ja päästään muuttamaan uuteen kotiin. 

Kaikille lukijoilleni tasapuolisesti oikein ihanaa 2. pääsiäispäivää, ylönousemuksella tai ilman ;)