Perjantaisin täällä on aamusta lääkärikierto. Asukkaat odottelevat seurueen saapumista omissa huoneissaan, ilman sidoksia ja sukkia. Kierto alkaa klo 8 ja minun luokseni honeeseen 46 he päätyvät n. 8:40. Lääkärikiertoa odotellessa katselin loppuun Teron ansiokkaasti imuttelemia ohjelmia, joita hän minulle konvertoi sopivaan muotoon ja siirtää yhteiselle FTP-palvelimelle. Mulla on koko ajan joku siirto meneillään ja katsottavaa on riittänyt niin viikottaissarjoista koko illan elokuviiin.

Aikanaan lekurit siten tulivat ja paljon siinä juteltiin saksaksi ja lopputulokset selitettiin mulle suomeksi, verenpaineen kehitykseen oltiin tyytyväisiä ja henk.koht. tohtorini näytti kovin huojentuneelta, sillä kovasti päänvaivaa hänelle paineillani aiheutin. Yhdeksi syyksi he epäilevät lisäksi mittausvälineiden kapasiteettien pienuutta. Nyt luotetaan siihen ei suosittuun rannemittariin ja edetään sen viitoittamalla tiellä. Lääkitys muutetaan taas kevyemmäksi ja paineita seurataan edelleen päivittäisillä mittauksilla. Lisäksi he jo juttelivat siitä millaiset sukat mulle mukaan hommataan ja ilmeisesti samankaltainen kombinaatio kuin nykyinenkin, mutta materiaali on laakakudontaa ja tiukkaakin tiukempaa, katsotaa miten niiden kanssa sitten oppii elämään.

Lopulta tohtori Martin kysyi onko mulla vielä jotain kysyttävää ja kyselin kipeytyneen kankkuhermoni perään. Kun se jumppari opetti mua kävelemään niin sen seurauksena oikean kankun hermo ärsyyntyi ja hieman valvottikin ja tekee jumpaamisen ja kävelyn vaikeaksi. Tohtori tarttui pakaraan ja painon JUURI sitä oikeaa kohtaa pakarasta jolloin kipu oikein säkenöi pitkin kroppaa. Kokeili varuuksi vielä toisenkin pakaran ja lopulta antoi hoitajalle lääkemääräyksen, kipulääkkeitä, asiaa tarkaillaan ja vatsan toiminnasta myös muistuttivat, että pitää heti kertoa jos on ongelmia.

Siten kipaisin äkkiä aamiaiselle ja verenpaineen mittauksen jälkeen (kaikki ok) Reginan käsittelyyn. Uutta tietoa oli se, että enää ensi viikon Regina hoitaa minua, sitten lymfahoitajani muuttuu, sillä Regina lähtee kahdeksi viikoksi kouluttamaan uusia lymfaterapeutteja. Harmi, sillä hän on ollut todella hyvä ja idearikas hoitaja ongelmieni edessä. Mutta ymmärrettävää, elämä täällä jatkuu, olin tai en ollut osa sitä.

Tänään Regina teki taas tunnustuksen. Kun hän ensi kertaa näki minut niin hän oli hyvin epäileväinen, liekö mitään näkyvää saadaan neljän viikon aikana aikaan, johtuen lipödemasta, mutta sitten tunnustetuaan pehmeitä kudoksia ja nyt huomattuaan kuinka hyvin kehoni reagoit tähän tosi-intensiivihoitoon, hän on hyvin luottavainen sen suhteen, että näkyviä muutoksia ihan varmati saadaa aikaiseksi. Ensi viikon sidokset nostetaan puoleen reiteen joten taas tulee lisää potkua kompressioon. Toinen kysymys on miten onnistun niiden sidosten kanssa liikkumaan, mutta aika näyttää ja tahtotila on kova.

Sitten oli hetken hengähdyksen vuoro, lounas ja ja perinteiset tuoli- ja isojenjumpat. Nyt pystyn jo huomaamaan jaloissani lisääntyneen voiman ja kestävyyden, mutta näiden käsien kanssa on vielä ongelmia. Pari kertaa vetäjä jopa kehui suoritustani kun oikein onnistuin tekemään liikkeen niinkuin piti.

Lounaan jälkeen minulle tuotiin ne uudet särkylääkeet ja niinpä niiden vaikutusesta vetäsin 1,5 h päikkärit, sen verran ytyä tavaraa taisi olla. Ja nyt illallisen jälkeen olen katsellut eilisen Kotikadun ja surffaillut.

Näin nämä päivät täällä täyttyvät. Huomenna aion heti aamiaisen jälkeen käydä tuossa lähikaupassa ostamassa pyykinpesuainetta ja yritän saada koneellisen pyykkiä hoidettua aamupäivän aikaan, jolloin tuolijumppa on samassa rakennuksessa. Katsotaan miten tässä käy.