"Se pyörii sittenkin" sanoi suuri ajattelija-keksijä jo aikoja sitten ja niinhän se tekee. Omaksi suureksi yllätyksekseni olen onnistunut projektissani edes jotenkin paikata äitini jättämää suuren suurta neuleaukkoa. En aloittanut enempää enkä vähempää haasteellisesta kohteesta kuin sukista ja vielä vahvistelulla kantapäällä, mutta nyt, 3 iltaa väkerrettyäni tulos on tällainen...

 

Olen siis onnistuneesti ohittanut kantapään ja matkalla kohti kärkeä. Lisähaasteen sukan tekoon asettaa Heroni erittäin rintava jalkaterä, jonka kanssa jo ammoin äidilläni oli tekemistä. Siksipä olen hieman soveltanut ohjeita ja parin koesovituksen jälkeen sukka on todettu sopivaksi.

Tarkkasilmäisin huomaa kuvasta pienen aloittelijan virheen, kantapään alaosassa olisin voinut vaihtaa suoraan neuleeseen oikein-nurin neuleen sijaan aikaisemmin, mutta tuo voitaneen laskea pieneksi kauneusvirheeksi, joka vain tekee näistä sukista entistä suuremmalla rakkaudella tehdyt.

Tänään sukkaprojekti siirtyy hetkeksi tauolle, sillä sain älyttömän idean. Kummipoikani täyttää vuosia viikon kuluttua ja päätin tehdä tälle esiteinille lahjaksi pääkallopipon. Tänään säntään naapurissa olevaan Novitan myymälään ostamaan langat ja siitä se taas alkaa. Nälkä on ilmiselvästi kasvanut. En kai vain ole päästänyt hirviötä valloilleen, kun äidin vanhat langat ja puikot kaivoin kätköistä tositoimiin?