Jari Sillanpäätä mukaillen, fiiliksiä kirjailen.....
|
On lähtenyt mein Herr |
Naapurissa soi accordeon |
Ei musta ollut kentälle lähtijäksi :(
Olen aina inhonnut jäähyväisiä, näkemiin, hei hei -tilanteita..... olen itkuherkkää sorttia, jos joku ei sitä vielä tiedä, ja pienikin tunnepurkaus saa silmät punaisiksi ja vuotamaan. Tahdon aina selvitä kaikista eroamisista nopeasti, siksi lähden nopeasti ja ilman turhia muodollisuuksia. Luulin vieneeni lähtemiseni jo omalle tasolle, mutta täällä olen törmännyt metsuri Erkkiin joka on vielä tehokkaampi lähdöissään..... hän vain nousee ja katoaa, ei sanan sanaa ja mies on mennyt.
Mutta tänä aamuna parin tunnin automatka olisi ollut liikaa, joten metsuri Eero ystävällisesti lähti viemään rakastani lentokentälle. Halaukset ja suukot oman tuvan suojissa oli ihan liian satuttavat että niitä muille olisi halunut näyttää. Me jäätiin Manun kanssa itkemään omaa ikäväämme...... isäntä lähti pienen käsimatkalaukun kanssa, joka moneen kertaan avattiin ja pakattiin ja avattiin ja pakattiin ja tarkistettiin että kaikki liput (4 kpl), passi ja muut tärkeät rahti- ym. paperit ja hotellivaraukset tunnuslukuineen on mukana.
Tule rakas ehjänä takaisin...... älä kiirehdi, tule rauhassa ja turvallisesti.
Kun me tästä Manun kanssa toetaan, olisi edessä ihan normi-juttuja, siivousta jne. Viikon haasteina on ikävästä selviäminen ja lisään panoksia käymällä läpi cd-varastojamme ja yritän saada ne jonkinlaiseen tolkkuun ja järjestykseen.
Lisähaaste on saada Manu syömään, se kun ei kamalasti paljon mitään syö silloin kun isäntä on poissa, joten katsotaan miten onnistun. Herkkuja on varattu ruokahalun hersyttelyyn.
Mutta vielä kerran tämä.....
Kommentit