Aamu alkoi hyvin rauhallisesti, sillä sidonta oli vasta 10:15. Ehdin siis hyvin nautiskella aamiaisen ja purkaa sidokset, sitoa rullat takaisin ja vielä hieman lepäilläkin. Seuraavaksi lähdin verenpaineen mittaukseen ja tulokset senkuin paranee 168/78 ja samalla tuli toinen viikon punnituksista ja pois on lähtenyt n. 6 kg .

Päivän sidokset olikin seuraavana vuorossa ja ne teki tällä kertaa kreikkalais-saksalainen Christina, oikein mukava nuori nainen joka ihan turhaan pelkäsi englannin kielen heikkouttaan. Ihan samalla tankerotasossa se on kuin minullakin. Christina teki hyvät napakat sidokset, joiden kanssa oli aiheellista hetki levähtää, sillä sidosten laittaminen on aika rankkaa hommaa. Siinä täytyy pitää jalkaa kohollaan pitkiäkin aikoja joten vatsalihakset ja reisilihakset joutuvat tosi koville, varsinkin kun nämä minun raajani ovat niin "raskaat" ja isot.

Sitten olikin jo lounaan aika ja siitä puolen tunnin kuluttua oli  edessä eka jumppa tuokio ala Földi. Kyseessä oli kaksoistunti. Kun löysin jumppasaliin, oli eteinen jo täynnänsä meikälaisen kokoluokkaa olevia naisia ja kova saksan pölötys. Lopulta ovet avattiin, naiset vyöryivät sisään ja ensin otettiin eteisestä tukeva puupalli mukaan, sitten nurkan laatikosta haettiin jumppakeppi, sekin tukevaa puuta ja lopuksi ilmoittauduttiin ohjaajalle, joka merkitsi osallistumisen tunneille.

En tiennytkään että tuolilla voi tehdä noin monipuolista ja ennenkaikkea raskasta jumppaa. Siinä käytiin läpi niin kädet, jalat, selkä kuin lantiokin ja reippaaseen tahtiin, musiikin säestyksellä. Enimmäkseen pysyin vauhdissa mukana mutta parissa kohdassa oli mun ihan pakko hetkeksi hengähtää ja jättää pari jalan nostoa tekemättä, mutta ei tänne lepäämään tultu joten uusilla voimilla jatkoin taas eteenpäin. Minähän olen ns. päästähikoavaa sorttia, joten alle 10 minuutin oli pääni IHAN MÄRKÄ ja hiki valui pitkin selvää ja rinnuksia, eli kyllä siinä touhuttiin ihan oikeasti. Ja kun tuolijumpan rasittavin sykettä nostattava osuus oli tehty, pelattiin viimeiset 7 minuuttia jonkinlaista tuoli-ringetteä. Eli niillä kepeillä sinkoiltiin ringetterengasta salin toisella puolella olevalle jumpparille, mehän siis istuttiin söpösti isossa ringissä .

Ja kun puoli tuntia tuota oli ohi, tuli välineen vaihto. Naiset ryntäsivät palauttamaan pallit eteiseen ja seuraavaksi nappasivat nurkasta sellaisen ison jumppapallon, jonka alle hakivat vielä sellaisen jumppamaton. Minä jo kauhukseni näin itseni rymyämässä matolla mutta ei. Opettaja sanoi että voin hyvin tehdä jumpan pallilla ja katsotaan tulevaisuudessa miten se pallolla sujuu. Pallojen maksimikapasiteetti on 500 kg eli pitäisi riittää jopa minulle . Ja sitten alkoi vielä reippaampi meno.... nyt otettiin kädet ja jalat vielä kokonaisvaltaisemmin mukaan ja hiki lensi. Ihmettelin ettei yksikään iskokoinen nainen pudonnut pallolta, mutta siinä nuo vain pysyivät pallojensa päällä.

Jumpan jälkeen oli ihan pakko tankata vettä ja hengitellä hiljaa ja siinä muutaman tervehdyksen vaihdoin joidenkin jumppareiden kanssa, mutta yhteistä kieltä ei vain tunnu löytyvän. Kovasti kiinnostuneita minusta he ovat ja  auttoivat kaikessa mahdollisessa hyvin ystävälliseen tapaan. Tuossa jumpassa oltuani en voi muuta todeta kuin että tuollaisia ryhmiä Helsinkiin kiitos ja koko suomeen. Siis ihan aidosti suurikokoisille ihmisille suunniteltua jumpaa samankaltaisessa seurassa, jossa ei tarvitse hävetä olomuotoaan vaan kaikilla muillakin on vastaavia ongelmia ja niiden kanssa vain iloisesti yritetään saada jumpattua. Pitäisköhän ryhtyä isojen ryhmien jumppariksi Elixiaan *hmmmmm*

Nyt seuraavaksi on vuorossa illallinen ja kuulostelen jalkojen tilaa sen jälkeen, josko vielä pienen kävelylenkin tuossa talon ympäri vetäisin. Katostaan. Illaksi ajattelin katsoa jonkin elokuvan Urven antaman linkin kautta, mutta jotain häikkää yhteydessä on, sillä erroria vain sivusto ilmoittaa :-(  Nähtäväksi jää miten illan viihteen käy.

Lopuksi pienen pieni pyyntö..... rakkaat lukijani, laittakaa joku pieni kommentti, vaikka tyyliin "I was here", niin tiedän että näitä höpötyksiä luetaan.