Kun, loppujenlopuksi noinkin mallikkaasti, ilman näkyvämpiä vaurioita selvisin tuosta rengastenvaihdosta, niin mieleni hamusi jo uusia haasteita tällä autonomistamisen riemun saralla. Oli aika tarttua auton hygieniatasoon ja kadotuttaa sisäpinnoista pois edellisen omistajan kullanuppujen kirsujen jäljet, niin söpöjä kuin ne olivatkin….. siis jäljet……. no joo, itse koiratkin.

 

Mutta käydäänpä ensin läpi muutamia reunaehtoja joita autonomistajana olin itselleni asettanut.

1. Auton tulee olla luotettava sekä käynti- ja käynnistysvarma.

2. Auto on liikkumista helpottava väline, ei harrastus- eikä niperrysvehje, eli sen huolto- yms. toimet tulee pystyä suorittamaan jonkun muun kuin minun toimesta.

3. Ja kaikki tämä tulee saada aikaiseksi kohtuuhintaan.

Kevään kuraisten kuukausien aikana Luciani oli siis päässyt luvattoman likaiseen kuntoon, joten pesu sekä sisä- että ulkopuolelta oli nyt ajankohtainen.

 

Eipä siis muuta kuin Googlen kimppuun, hakusanoiksi Lauttasaari, auton käsinpesu….. siis vain parasta minun Lucialleni…. ja "HAE". Ja löytyihän niitä, käsinpesupaikkoja ja käsinpesijöitä. Valistuneen arvauksen perusteella valitsin lähimmän ja aloitin vilkkaan sähköpostiviestittelyn Antin kanssa.

 

Muutaman mailin jälkeen sovimme Lucialle ajan perjantai-illaksi. Ohjeen mukaan ajoin pelottavaa liuskaa kohti ovea jonka piti avautua sitä lähestyttäessä…… ei avautunut. Ei muuta kuin soitto Antille (että mä olin fiksu ja olin tallentanut sen kännykkääni ennen kiireistä töistälähtöä).

- Olisin tulossa autopesuun kuten sovittiin, mutta ei tämä ovi aukeudu.

- Joo siinä on automaatti että kuuden jälkeen se automaatti lakkaa toimimasta, mutta odota hetki, täältä tulee kohta auto ulos niin tulet sen jälkeen sisään.

APUA! Olen monta metriä pikässä jyrkässä tunnelissa ja tästäkö mun pitäisi peruuttaa ylämäkeen pois alta kun sieltä joku ulos on tulossa. Ei siis muuta kuin peruutusvaihde silmään ja valoa kohti. Kädet vapisten aloitin peruuttelun ja samalla muistelin taannoista reissua Hartwall Areenalle jossa jouduin samankaltaiseen tilanteeseen. Siellä liuska vielä kaartui mukavasti korkkiruuville, joten oli siinä kyllä tekemistä. Nyreinen mies etupenkillä vieressä, jolta ei ymmärrystä irronnut. Edessä taaksepäin vauhdilla peruuttava "VAN", jonka ammattikuski hoiti homman vasemmalla kädellä vauhtiaan kiihdyttäen….. toisaalta kuka helvatan ammattkuski edes yrittää ajaa sisään parkkihalliin, jonka korkeus on auttamattomasti liian matala, HALOOO!!!. No joo näitä mietiskellen oli yks kaks yllättäen liuskasta ulkona, yhtenä kappaleena, ilman naarmun naarmua ja aurinkokin paistoi.

 

Voittajan ilmein odottelin tovin jos toisenkin ulos ajavaa autoa ja vihdoin sen tultua painelin takaisin tunneliin ja autotallin uumeniin. Ei kyltin kylttiä missään, vain joukko seisoskelevia miehiä. Yksi heistä lähestyi minua ja kehoitti ajamaan "tuonne, kohti valkoista ruutua", viitaten takavasemmalle. Minähän ajoin ja mielessäni mietin miten löytäisin valkoiseksi maalatun paikan, kunnes tajusin mitä mies tarkoitti. Kauempaa alkoivat loistevalot hohtaa ja lähestyessä niitä tajusin tässä olevan pesupaikan. Se oli jokapuolelta vahvoin valoin valaistu alue josta löytyi letkuja, imureita ja muita tarpeellisia tarvikkeita, taustalla kovalla soivan rajun rockin säestyksellä. olin saapunut House of Carsin Lauttasaaren toimipisteeseen.

 

Hetken kuluttua Antti saapui paikalle ja pikaisesti käytiin läpi mitä tehdään, mihin hintaan ja miten maksu suoritetaan…… Sampo pankki kun temppuili edelleen. Työ tehtäisiin odottaessa ja Antti löysi minulle penkinkin josta sain aitopaikan pesuoperaatioon.

 

Ja tehokasta se olikin, homma aloitettiin matoista. Sen jälkeen suihkuteltiin pesuainetta jokapuolelle ja se poistettiin painepesurilla. Tässä vaiheessa meinasin nousta ylös ja todeta että minä kyllä ostin käsinpesun, mutta maltoin mieleni ja ajattelin katsoa mitä tuleman pitää. Tämän jälkeen Antti hellin käsin kävi Lucian läpi ja totesi ettei ole tainnut auto pitkään aikaan kunnon pesussa olleen ja suihkutti tehokkaampaan ainetta ja jätti sen hetkeksi vaikuttamaan että kaikki liat saataisiin kunnolla pois.

 

Vaikutusajan jälkeen jälleen painesuihkuteltiin ja sitten päästiin itse asiaan. Esiin ilmestyi sanko pesuvaahtoa pursuen ja pesusienet käsissään Antti alkoi Lucian varsinaisen pesun. Kaikki aiempi oli vain alkusoittoa tälle jota nyt tehtiin. Siinä käytiin läpi jokainen mutka, kurvi ja kaarre ja lopuksi painepesurilla huuhdeltiin Lucia kiiltävän kauniiksi. Oikein itsekin hämmästyin että noin kauniin värinenkö se olikin?

 

Mutta eihän tässä vielä kaikki. Nyt esiin otettiin imuri jolla Antti kävi sisätilojen kimppuun. Mietin itsekseni että ei taida tuon nuoren miehen tarvita salilla käydä, sillä sen verran fyysiseltä ja monipuoliselta tuo autonpesu näytti, kuntoilunäkökulmasta.

 

Ja lopuksi ne ikkunoiden sisäpinnat. Kirsujen jäljet saivat vauhdilla kyytiä kun Antin suihkupullo ja liinat hoitivat homman. Lopputulosta hän tarkasteli vielä pienen valolampun kanssa, joka näin amatöörin silmään antoin tosi pro -vaikutelman. Olin todella otettu ja vaikuttunut Luciani saamasta hoidosta ja huollosta.

 

Aikaa kului tunnin verran ja lopuksi Antti kunnon asiakaspalvelijan tavoin vielä kertoi heidän muista palveluistaan, joilla voisin Luciaani ilahduttaa…. mutta ehkä niihin palaamme myöhemmin. Ajaessani liuskaa ylös ilta-aurinkoiseen ulkoilmaan tunsin suurta ylpeyttä kauniista autostani ja sen säihkyvästä olemuksesta, niin että oli ihan pakko ajaa pari korttelia ylimääräistä pelkästä ajamisen riemusta.

 

PS. Seuraavana maanantaina alkoivat kaatosateet ja säihkyvä kirkkaus oli mennyttä. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa se vahaus?